Syksy ottaa sydämen.
Rakkautta en käymään peremmälle saa,
kun se kääntyy kannoillaan.
Syksy sydämeni saa ja ajaa lemmen pois,
kuin jäätä raastavaa rinnassani ois.
Pettymys ja painovoima ne maata kohti vie
ja suolaisesta veestä sumenee mun tie.
Mä äsken vielä uskoin odottaviin huomisiin.
Mä äsken vielä toivoin vaan pettyä voi niin.
Mun ei oo mieltä jatkaa, jos vaihtoehtosi oon viimeinen.
Mun ei oo mieltä jatkaa, oon ollut korviketta ihmisen,
ja mä tunnen kuinka syksy ottaa sydämen.
Kuinka äkkiä se käy, kun kaikki selviää,
lause yksi vaan ei epäselvää jää.
Vaikka kieltää koitin sen oon sulle sijainen,
ja koska kestä en, luotas pakenen.
Mä äsken vielä uskoin odottaviin huomisiin.
Mä äsken vielä toivoin vaan pettyä voi niin.