IRC-Galleria

Tänään ei riittänykkään tummanvioletti eikä -vihreä eikä sinimustaraidallinen eikä sinimustalla marmoroitu musiikki eikä mikään muukaan semmonen. Pitää olla tätä näin, pikimustaa. Sinimustamarmoroitu on kyl yleensä kivointa. Ja metsänvihreä.

Mutta tää on mustaa, samettimustaa. Sitte on olemassa muuta mattamustaa ja vielä kiiltävänmustaa. Tää on pikkasen pölystä samettimustaa semmosta khhh. Sille on ääniefektiki khh voi luoja, mitä seuraavaksi... Tää musiikki haisee samalta ko miun pingviini. Tässä on silloin tällöin jotain muuta vivahdetta, kultaa? Ehkä vähän kultaa. Sitä en oo hoksannu ennen. Pimeässä tää on kaikennielevää mustuutta ja valosassa tää on vähäsen heijastavaa, mustaa loimusamettia. Mie näen siniset silmät joista tää musiikki tulee. Tää on kirkonkellojen kuminaa ihon alla, hitaita ja paksuja ääniaaltoja jokka värisee miun selkäytimessä ja kaikkialla. Aallot jotka ei olekaan ääntä vaan mustaa siirappia. Ja sitte se yhtäkkiä muuttuu ja ne vaihtaa suuntaa ja ne tulee minusta ulos, mie vastaanotan ne ja ne kaikki tulee minun ihosta läpi ja mie säteilen mustuutta, mustaa musiikkia.

Ja sitte aina ko kappale alkaa haipuun pois mie näen kuinka se menee kauemmas ja pimeä nielasee mustan. Miten pimeä voi nielasta mustan? No niin se tekee kuitenki, ja sitte alkaa aina seuraava piisi heti ja mie näen sametin taas ja haistan sen ja miksi se haisee vähäsen nahalle... Tää musiikki on eroottisenmustaa. Sametti on jotenki hitusen tunkkasta ja kosteata niinko jossain kellarissa, ja sitte se on jollain tapaa eroottista.