IRC-Galleria

Aika suoltaa sontaa blogiin taas, that is... Jos olisin kummitus tahtoisin vaaleansinisen tukan ja silmät. Jos olisin keiju tahtoisin vaaleanvihreän tukan ja tummanvihreät silmät. Kurkkuun koskee, en voi olla taas tulossa kipeäksi, se on niin väärin! Nyt on pari päivää ollu kipeä ja tänään aika ikävästi kipeä, tosin kastuin lauantaina ja kumpparit täytty lumella siinä haulikolla räiskiessä, niin siinä ehkä syy. Nyt häätyy pitää tiukasti kaulahuivi kaulassa ja ikkuna kiinni ja lämpimät vaatteet. Ja ryystää paljon teetä. En nimittäin taho olla taas kipeä juuri silloin ko pitäis lähteä Markuksen tykö! Mahtava juttu...

Poltin eilen kitalaen pahasti ja au seki on tosi kipeä tänään. Ah ja voi, elämä on niin vaikeaa x) Pitäis pakata tässä illan mittaan, huomenna ei ole aikaa. Yheltä on aika siellä ja pitää kävellä keskustaan ja menee varmaan puoli kolmeen ennen ko oon taas kotona ja viien jälkeen jo Aakku hakee minut ja mennään rautatieasemalle. Onneksi kävin eilen ostamassa lipun, oli enää kaks makuupaikkaa vapaana. Pitkä viikonloppu kaikilla niin junat taas täynnä, niinpä tietysti. Sain sentään yläpedin. Oon niin ketterä että kiipeän sinne kuin apina. Pähkinät lentelee suusta ohi, en taas osaa!

Joko hehkutin tänneki!!!? Löysin sarjakuvakirjan joka on ollu kateissa kai puoli vuotta ellei enemmänki! The Crow! <3 Olen itkeny sen perään niin kamalasti, olin ihan varma että joku on nyysiny sen joskus syksyllä Oulussa. En löytäny sitä edes muuton aikana, mutta nyt yks päivä ko aloin kaiveleen noita sängynaluslaatikoita se oli toisessa niistä, ihan pohjalla. Mitähän ihmettä se siellä teki. Miksi kummassa oisin alun perinkään tunkenu sen sinne? Noh, sitte kierin vähän aikaa lattialla ja kiljuin onnesta, minun Crow minun Crow! Yks minun tärkeimmistä kirjoista, on kyllä. En ehkä ikinä uskalla lainata kellekään yhtään kirjaa, hih.

Olen itse asiassa aika säälittävä, mie hukkaan paljon tavaroita. Pohdin vieläki missä on kaks minun paitaa, semmonen harmaa toppi ja semmonen valkonen t-paita. Ei mitään hajua mihin ne molemmat on voinu joutua. Ne on ollu jo pari vuotta hukassa, joten tokkopa niitä enää löytyy... Ja aina joutuu ettimään, missä on tuo ja missä on tämä. Onneksi piän passia ja lompsaa ja muistikirjaa aina laukussa, ja laukkua näkyvällä paikalla, niin tärkeimmät on tallessa. Olen hukannu Dellan toisen silmän. Sillä on nyt eriparisilmät, toinen on semmonen sininen koristekivi paremman puutteessa. Hukkaan koruja ja tärkeitä papereita. Vaikka olen suorastaan hysteerinen tärkeitten tavaroitten kans, vaikka kaikken tärkeimpien kaulakorujen kans. Tarkistan jatkuvasti että ne on yhä kaulassa jos kuljen jossain. Piän tunnearvolliset tavarat hyvin tallessa ja kunnossa. Mutta toisenlaiset tärkeät tavarat, vaikkapa juuri paperit, voi hyvä tavaton... Niitä saa kyllä aina ettiä. Juu ja pentuna hukkasin yhen kaulakorun jonka olin saanu 7-vuotiaana Antilta. Surin sitä vielä 16-vuotiaanaki, kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain maagista! Iskä kaiveli sohvatyynyjen välejä (ne ei lähe sohvasta irti ja on aika täynnä roskia...) ja kah, sieltä se löyty! Oon vieläki niin onnellinen, en enää päästä sitä korua silmistäni, se on kaikkein rakkain ^^ Kerran unohin sen äitin tykö vuorokaueksi ja surin ko se oli poissa vaikka tiesin että se on siellä. Ja kaikkea tämmöstä. Tulipa pitkä sepustus hukkuneista tavaroista.

Kohtapualiin vois mennä pyykkituvasta hakemaan pyykkejä, eiköhän ne ala olla kuivat. Sitte voi pakata koko yön, purkaa laukun, miettiä, pakata taas, kirota, purkaa laukun, ettiä jotain hukkunutta, pakata, jne. Semmosta se on. Jee oon ihan tytinöissäni ko pääsen taas kattoon hellua! ^^