IRC-Galleria

Hieno ukkonen oli, meni pois jo, ja nyt kerron tarinan:
Pentuna kerran meillä oli pari miun serkkua kylässä ja me nukuttiin aitassa, meillä oli silloin aitta vielä. Kolmestaan siellä nukuttiin. Yöllä tuli kauhea ukkonen ja ne vain nukku, yksin makasin ja mulla vähän pelotti, pikkunen kun olin. Sitte kurkkasin oven ravosta niin näin miun velipojan istuksimassa talon portailla kattomassa ukkosta. Mie juoksin sateessa sinne ja katoin sen kanssa siinä hetken. Sitte tuli kai kylmä ja mentiin taloon sisälle ja äiti ja iskä oli hereillä ja me katottiin ikkunasta kaikki yhessä ukkosta. Sanoin äitille että mulla vähän pelotti niin se sano että ei sitä tarvi pelätä, mutta kato ko se on hieno! Sen jälkeen en oo ikinä enää pelänny ukkosta. Kaikkein parhaiten muistan sen ko kurkkasin sieltä aitan ovesta ja näin Ankan siellä istuvan, sillon heti ei enää pelottanu.