IRC-Galleria

luulin että se menis ohi ko saan kunnon yöunet ja ruokaa ja hetken rauhaa mutta ei se menny, tai meni hetkeksi mutta tuli heti takas ko piti ajatella ihmisiä

heipähei mie en enää ikinä taho puhua kellekään mitään sanaakaan, en ääneen enkä tämmösten masiinojen kautta

tosin siinä on se ongelma että tai no ei mitään sittenkään... no jotenki mystisesti kaikki on taas jotenki hnngh nahistus

se on se jos joku kuka tahansa sanoo mulle mitä tahansa löyän siitä jotain ärsyttävää tai taka-ajatuksia tai ivaa ja mykäksihän vois tietysti ryhtyä, tai vihannekseksi oikeastaan niin ei tarvis yhtään millään lailla kommunikoia kenenkään kans. mie ajattelin sitä viime yönä. että makaisin vain sängyssä loputtomiin enkä ees kattois ketään silmiin ja kattelisin vain ympärilleni ja kävelisin vessaan silloin tällöin ja jos joku tois mulle ruokaa saattasin syä ja siinä kaikki. no voisin ehkä joskus jonku kirjan lukea tälleesti ko tulis tylsää, siinä sängyn vieressä ois suurensuuri kirjahylly jossa mulla ois kaikkea ja ihmiset tois mulle välillä uusia kirjoja ja joskus jännästi nousisin sängystä ylös ottamaan jonku kirjan ja sitte lukisin hiljaa ja sitte jatkaisin makaamista hiljaa. semmosta vois olla minun elämä. ihan hyvin. tosin makuuhaavat lienee ikäviä asioita, mutta joka elämässä on varjopuolia, eikö? se voi olla että jos menisin semmoseksi ne veis minut johonki tyhmään laitokseen jossa en sais kirjahyllyä sängyn viereen ja jossa minua yritettäis loputtomasti saaha puhumaan ja pakotettais tekemään asioita ja puskettais lääkkeitä ja yritettäis puuttua miun maailmaan. hmph. nyt mie taas inhoan kaikkia.

miun on vissin pakko jatkaa puhumista taas kerran! saatanansaatana!

"Olisipa minulla poikaystävä. Kunpa hän asuisi vaatekaapissani, roikkuisi henkarista. Aina halutessani voisin ottaa hänet ulos, ja hän katsoisi minua sillä tavalla kuin pojat elokuvissa, ikään kuin olisin kaunis. Hän ei puhuisi paljon mutta huohottaisi riisuessaan nahkatakkinsa ja avatessaan farkkunsa. Hänellä olisi valkoiset alushousut, ja hän olisi niin upea, että melkein pyörtyisin. Hän riisuisi myös minut. Hän kuiskaisi: 'Tessa, minä rakastan sinua. Rakastan niin helvetisti. Olet kaunis.' - juuri noilla sanoilla - riisuessaan minua."

Hoyt osti uuen kirjan, tää on tosi kiva ^^

äitilä oli täälä radio päällä näääin ja sitte se lähti kaupungille ja mie istuin tässä ja radio oli yhä päällä enkä aatellu ja tuli jotain "takaisin luontooooooon, paaa papapa paa..." ja sitte yhtäkkiä karjasin että VITTU MIKSI MIE KUUNTELEN TÄMMÖSTÄ PASKAA ja suljin radion... sitte pistin kuulokkeet päähän ja mutisin "...kun voisin kuunnella tämmöstä paskaa!" *hullu virne*

sitte kuumotuspiisi soimaan eli London After Midnight - Nightmare. tämä on mukavaa paskaa, tämmöstä paskaa voi hoyt kuunnella. kiitosnäkemiin.

...And In The Darkness Bind Them <= voi luoja mahotonta aagh ohoi mie oon kovin hurmoksessa vaihteeksi <3

And yes I believe in what we had
But words got in the way
And only yesterday
As I was leaving
Lord knows I've tried to say but I've
Heard a million conversations
Going where they've been before
Seen the way that careful lingers
Undecided at the door

And all I know for sure
All I know for real
Is knowing doesn't mean so much
When placed against the feeling
The heat inside
When bodies meet
When fingers touch

All of my words are secondhand and
Useless in the face of this
Rationale and rhyme and reason
Pale beside a single kiss
And I've heard so many things I
Fail to understand at all
I'd settle anytime for
Unknown footsteps in the hall outside

Because the world is cruel and
Promises are broken
Don't try to tell me
Anything don't try to tell me
You'll be true to me you know the
Real truth is never spoken
And I know the world is cold but
If you hold on tight to what you
Find you might not mind too much though
Even this must pass away and
Memories may last for years but
Names are just for souvenirs
Some kind of angel let me
Look into your eyes
Don't give me whys and wherefores
Reason or surprise
I don't care for words that don't belong
And I don't care what you're called
Tell me later if at all
I can wait a long long time
Before I hear another love song

Come here I think you're beautiful
My door is open wide
Some kind of angel come inside

Come here I think you're beautiful
I think you're beautiful beautiful
Some kind of angel come inside

Come here I think you're beautiful
I think you're beautiful
Some kind of angel come inside

Come here I think you're beautiful
My door is open wide
Some kind of stranger come inside

Come here I think you're beautiful
I think you're beautiful beautiful
Some kind of stranger come inside

"teppo kuksii pilkkua hienosti ja matilla naurattaa ko matti on aarrearkussa"

mikään ei taaskaan toimi, oon kyllä niin saatanan kyllästyny jo tähän mokkulaan! ja koko helvetin masiinaan. oispa jotain muuta tekemistä. jaksaispa ommella. oispa kankaita. oispa kavereita. eipä ois. yyh ei ihmisiä. vois vaikka nukkua.

helvetin virastot ja tantat siellä ja koulut ja ihmiset siellä ja talot ja ihmiset niissä. helvetin vastatuuli mihin tahansa suuntaan kävelee. helvetin helvetti. helvetin te kaikki, ois helpompaa ilman. helvetin ajatukset. en pidä minun päästäni. mee pois.

Viime yönä istuin pimeässä ja pistin Summoningia soimaan kuulokkeista. Se oli niin tuttua ja niin rakasta ja niin omaa että mulla tuli itku.

Tänään ei riittänykkään tummanvioletti eikä -vihreä eikä sinimustaraidallinen eikä sinimustalla marmoroitu musiikki eikä mikään muukaan semmonen. Pitää olla tätä näin, pikimustaa. Sinimustamarmoroitu on kyl yleensä kivointa. Ja metsänvihreä.

Mutta tää on mustaa, samettimustaa. Sitte on olemassa muuta mattamustaa ja vielä kiiltävänmustaa. Tää on pikkasen pölystä samettimustaa semmosta khhh. Sille on ääniefektiki khh voi luoja, mitä seuraavaksi... Tää musiikki haisee samalta ko miun pingviini. Tässä on silloin tällöin jotain muuta vivahdetta, kultaa? Ehkä vähän kultaa. Sitä en oo hoksannu ennen. Pimeässä tää on kaikennielevää mustuutta ja valosassa tää on vähäsen heijastavaa, mustaa loimusamettia. Mie näen siniset silmät joista tää musiikki tulee. Tää on kirkonkellojen kuminaa ihon alla, hitaita ja paksuja ääniaaltoja jokka värisee miun selkäytimessä ja kaikkialla. Aallot jotka ei olekaan ääntä vaan mustaa siirappia. Ja sitte se yhtäkkiä muuttuu ja ne vaihtaa suuntaa ja ne tulee minusta ulos, mie vastaanotan ne ja ne kaikki tulee minun ihosta läpi ja mie säteilen mustuutta, mustaa musiikkia.

Ja sitte aina ko kappale alkaa haipuun pois mie näen kuinka se menee kauemmas ja pimeä nielasee mustan. Miten pimeä voi nielasta mustan? No niin se tekee kuitenki, ja sitte alkaa aina seuraava piisi heti ja mie näen sametin taas ja haistan sen ja miksi se haisee vähäsen nahalle... Tää musiikki on eroottisenmustaa. Sametti on jotenki hitusen tunkkasta ja kosteata niinko jossain kellarissa, ja sitte se on jollain tapaa eroottista.

Ihmisellä pitää olla oikeus tappaa ittensä. Ja pitäis olla oikeus saaha siihen apua jos ei ite kykene, vaikka sairauen takia. Kellä tahansa pitäis olla sen verran oikeus päättää omasta elämästään. Eikö se ois jumalauta kohtuullista sentään?!