IRC-Galleria

Joo, tuli mielihalu vauhkota hieman miun lapsosista tänne. Kummallisia yksityiskohtia osa 1:

Terhen tuoksuu vahvasti mullalle ja vienosti sitruunalle ja mintulle. Kanniskelee mukanaan pientä pussia josta löytyy - niin mitä? Yrttejä vai taikakaluja, ehkä multaa tai pieniä kiviä, jopa noppia tai mausteita. Kuka tietää? Puhuu hiljaisella äänellä, mutta laulaa kauniisti ja korkealta. Silloin kun uskaltaa laulaa toisten kuullen. Ei silti ole ujo, eikä heikkoluontoinen, vaikka pieni ja hento ja hiljainen onkin. Hyvin järkevä ja käytännönläheinen, mutta myös tunteellinen ja myötätuntoinen. Utelias ja oppivainen. Täysin tietämätön maailmasta ja ihmisistä, mutta halukas oppimaan kaikki mitä opittavissa on. Kova lukemaan heti kun sen taidon omaksui. Keskustelee mielellään tuntikausia ihmisten kanssa, älykäs mutta samalla naiivi. Tarkastelee maailmaa kuin lapsi, ja lapselta näyttääkin pienuutensa vuoksi. Nousi maan päälle konkreettisena olentona vasta 2009, siihen asti leijaili henkenä metsissä ja lymyili maan alla. Maa on Emo, ja Terhen kaipaa jatkuvasti takaisin Emon syliin, vaikka maailmassa onkin niin paljon ihmeitä nähtävänä.


Nikanor tuoksuu hieman pistävälle, mutta silti jotenki miellyttävälle, ehkä kissoille, savulle ja tervaisille puille, mutta samalla jotenki raikkaalle, josta tulee mieleen sadesää. Nikanorin tukka on aina töksähtäneen näköinen, pörrö ja kuriton. Puhuu epäselvästi ja sekavasti eri murteita sekoittaen, osaa monia monia kieliä, mutta äidinkieli on tietysti venäjä. Pukeutuu kummallisiin vaatteisiin, joskus pitkiin kaapuihin ja viittoihin, toisinaan maastohousuihin ja maihareihin. On erittäin musikaalinen, hyvin lahjakas. Osaisi laulaa ja soittaa todella kauniisti, mutta rallattelee mieluiten juomalauluja ja soittelee saksanpolkkaa. Harrastaa erikoisia kansansoittimia. Ihmisiin verrattuna pätkääkin pätkempi, mutta yllättävän vahva ja kantavaääninen. Pitää kaikenlaisista kissaeläimistä, ja ne pitävät vuorostaan Nikanorista poikkeuksetta. Hurja tiikerikin antautuisi epäilemättä paijattavaksi. Viihtyy parhaiten Pohjois- ja Keski-Euroopassa, on kyllä aikoinaan reissannut Aasiassa ja vähän Afrikassakin, mutta Australia ja Amerikka on jäänyt käymättä. Liian kaukana, liian erilaista, sanoo Nikanor. Harrasti 1800-luvulla kirkoissa lymyämistä ja öisin kirkkourkujen soittamista. Ihmiset pelkäsivät jumalan huoneessa kummittelevan.

Sigrid tuoksuu metalliselle, kuivuneelle verelle

editoin tähän lisää kunhan jaksan, tästä tulee vielä piiiiiitkä sepustus...

Mie oon harrastanu tynnyrillä kävelyä pennusta asti, aina kesäisin. Iso peltitynnyri, sillä meen pihaa ympäri. Ei minua ehkä sirkukseen otettais, mutta oon aika hyvä, osaan kääntyä ja jopa yhen hieeeenon tempun. Mulla on siis hyvä tasapaino, epäilemättä, kaiken lisäksi en oo sillä lentäny ko kerran pahemmin ja silloin sattu vain lonkkaan. Näkisittepä kuinka Aakku aina lentelee sillä jos se uskaltaa yrittää. Mutta niin, vaikka mulla on hyvä tasapaino näin niinku yleisesti, niin jostain syystä se aina joskus heittää yhtäkkiä. Kävelen kaupungilla ja yhtäkkiä tuntuu ihan siltä että tuiskahdan turvalleni justiinsa, tai yleensä tuntuu että kaatuu sivulle, enimmäkseen oikealle ja joskus vasemmalle. Ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä. Joskus otan pari harha-askelta sen takia ja sitte ajattelen heti että nyt ihmiset kuvittelee miun olevan kännissä tai jotain. Mutta kaatunu en ole kyllä kertaakaan. Kumma juttu.

Miun on vaikea hahmottaa aikaa, etäisyyksiä ja kokonaisuuksia.
Pitäis kokata, ostin eilen jauhelihaa, pottuja on, omonom. Kello alkaa taas oleen pahjon, miksi kokkaan aina illalla... Neuropsykologisiin tutkimuksiin pääsen jee!

Miksen mie pääse nukkumaan? Ylihuomenna on taas kymmeneltä aamulla aika sille akalle ja pitää kai herätä kaheksalta ja hienosti menee unirytmi tässä... Mutta ko haluttaa tehä vaikka mitä, leikittelen mielissäni ajatuksella että mulla oikeasti ois vajaa satanen käytettäväksi tosta vain cybershopissa ko löysin sieltä päivänvarjon ja sukkahousuja ja päälärpäkkeen ja mitäs siellä oli. Leikin tällä piskuisella hameella ja uusilla sukilla, kuvanki siitä lisäsin, voi herran tähen... Huono valaistus, kuvasta ei näy kuinka somat nää sukat on! Ylipolven, tummansiniset, yläreunassa pitsiä ja rusetit, höhö. Harmaita ja mustia ei ollu minun kokoa.

Tuplajointit on vaikea asia. Nikanorilla on semmoset ja mien oikein osaa päättää tykkäänkö vai en. Helpottaahan ne posettamista toki, mutta ne jotenki häirittee miun estetiikan tajua. Ja Nikanorilta puuttuu yhä toisesta silmästä ripset ko en ole vieläkään liimannu niitä takas, huoh. Terhenin yläosa on suoraan päälle ommeltu pala kangasta. Ettei tissit vilku. Ja Nikanorin nilkat on jotenki rumat, onneksi se käyttää enimmäkseen kenkiä. Ainaki siihen asti kunnes mahollisesti hankin ne sorkat, tai sitten en. Vaikea sanoa tässä vaiheessa. Haluttais kovasti alkaa bodyblushia vääntämään pojalle, mutta päällystyslakka on kotona ko oon harrastanu siellä aina päällystämiset, siellä on asianmukaiset kaikki. Mutta nyt voisin tua sen lakan tänne ja päällystää tuolla parvekkeella. Helpompi ois. Terhen kaipaa uutta face uppia ja bodyblushia kans. Ja suedaukset molemmille! Huoh. Kyllä mie vielä Dellanki saan valmiiksi, tarvin rautalankaa ja tietotaitoa taitotietoa. Hemmetti ko väsyttää. Argh ko ei huvita nukkua. Mutta meen silti, sinnilläki. Ihan totta. NYT. JUURI NYT.

On taas monta rautaa tulessa... Samaan aikaan teen vaikka mitä juttuja, mulla on leffa kesken ja katon sitä aina välillä, sitte huokailen hellsinkishopissa summoning-paitojen perään, tosin niitä on vain miesten versioita ja molemmat kokoa XL, jee. Pohdin mimmosen rintaneulan tai riipuksen tai jonku hankkisin ommeltavaksi kiinni päälärpäkkeeseen. Jotain semmosta se kaipaa kirsikaksi kakun päälle. Mulla ei ole. Etin myös tietoa ADD:sta tässä. Ja pohdin päivänvarjon, hansikkaitten, hattujen ja viuhkojen tilaamista. Tosin niitä ei oo vielä löytyny mieleisiä. Seikkailen Hartsilapsissa. Tuskailen kuinka pieniä kaulakoruja cybershopissa myyään, ja rumiaki nuo kyl on. Pohdin Intian Basaria, siellä oli taannoin hieoja päivänvarjoja. Vieläköhän ois. ADD:sta on vaikea löytää semmosta hyvää selitystä enää. Huomenna häätyy käyä kaupassa ja ostaa vessapaperia ja leippä ja jäätelöä. Mulla väsyttää ja sattuu. Ylimuokkasin ainaki sata kuvaa tänään ja nyt oon taas tyytyväinen ko oon saanu leikkiä hölmöä. Hatut on kivoja. Isona tahon olla tekoporvarillinen täti joka käyttää isoja hattuja ja hameita ja ryystää teetä hansikkaat käsissä. Tai voisin olla semmonen jo nyt. Tarvin vain ison hatun, näin alkajaisiksi. Sopivat hansikkaat mulla jo on. Ja kyllähän noita hameita löytyy, vaikka aika epäporvarillisia. Njaa, no tänä aamuna tuli lähteellä joku täti sanomaan että mulla on ihana asu. Perus hame ja nilkkurit ja nahkatakki ja kukka piässä, ennyttiä mikä oli niin ihanaa. Mie oon niin ihana ^^

Silinteri ois kiva mutta minkä vaatteitten kans semmonen sopis? Ellei taho olla välillä miehekäs. Ostin toisenvärisen kukan päähän. Tykkään nykyään kovasti pääjutuista. Miun hieno ja kunnianhimoinen päälärpäke-rojekti on jäissä siihen asti että löyän miun tyllit ja hankin pitsiä ja ehkä sulkia ja jonku korun siihen. Hienoa ois jos kirppikseltä löytyis. On mulla jotaki rintaneuloja sun muuta mutta ko äh, liian pieniä tai rumia tai vääränlaisia taitaa olla kaikki. No jos vielä kattosin varastot läpi. Tulevaisuus on pelottava asia. On. Pitää tehä kaikkea ja olla ihminen ja... Elää näin ja näin.

Ajatuksilla on kiva leikitellä. Pohtia miten kävis jos tekis näin, pohtia sitä sillä tavalla niinko ois tosissaan. Pohtia tuntikausia mitä kaikkea vois tapahtua jos yhtäkkiä oisinki tämmönen tai tekisin jonku tempauksen. Mitä kaikkea kukaki sanois ja mitä kaikkea vaikeuksia tulis ja miten se vaikuttais ihmisiin.

Hmm tarvin isomman laukun, oon tarviketeppo eikä miun laukkuun mahu kaikkea mitä tahtoisin sinne mahtuvan. Jos siellä on aina vesipullo, muistikirja, linkkuveitti, lusikkahaarukkaveitti, päänsärkypastilleja, ompeluvehkeet, hakaneuloja, lompsa, Ilmari, rillikotelo, aurinkolasit, peili, purkkaa, passi, kurkkupastilleja, bafucinia, juna-aikatauluja, siteitä, huulirasvaa, vanulappuja, kompassi, ja ties mitä syötävääki, niin jopa tuo olkalaukku saattaa käyä ahtaaksi. Tarvin semmosen teinimäisen jättisäkin, isompi ko koulureppu ja isompi ko saakelin teini joka sitä kantaa. Semmosen tarvin. Sinne mahtuu ylimääränen pari sukkia ja koruja ja pääjuttuja ja kamera ja kuulokkeet masiinoineen ja kaikkea.

Hemmetti en ikinä saa katottua tota leffaa loppuun ko oon yhä jumittuneena örkkikalleriaan ja hartsilapsiin ja verkkokauppoihin ja sättiin ja... HUOH. No ei se mitään, Danny The Dog on katottu miljoona kertaa ja kivoimmat kohat on jo ohi, nyt tulee enää lopputappelu ja loppusnif ja happy end. "You're not an animal!" Jet Li on kiva. Gaah mie tukehun pähkinöihin taas. Hmm myrkytänpä itteäni hieman EDillä. Chilipähkinät ei maistu tänään. Mitähän muuta syötävää ois... Kuivaa muromysliä ja kurkkua :(

Oisko pakkasessa leipää ja jäätelöä. Huomenna ostan ruokaa. Kyllä kaupasta nyt sen verran löytyy lakosta huolimatta että sillä minut ruokkii. Oon pieniruokanen!

Oli siellä leipää. Nom päälle on voita ja kurkkua. Aitoa voita saakeli sen olla pitää. Köh, jääkaapissa on voin ja kurkun lisäksi sweet chili soossia ja pari pottua. Tänään rohkaisin itteni ja keräsin kokoon kaiken vanhentuneen ja pistin ne kahteen samaan lootaan ja hyi ko meinas pakata oksettamaan moinen ja sitte vein kaiken biojätteeseen. Harmittaa ko ruokaa menee pilalle ko en osaa syä. Huoh. Alan kokkaan hyvin pieniä annoksia kerralla tai sitte aina ko oon kokannu ja syöny pistän loput heti pakkaseen, ei se oo niin sanottua että syön sen seuraavana tai sitä seuraavana päivänä pois. Ois mulla kaurahiutaleita tuolla kyl, mutta oon niin huono syömään puuroa. Vaikka kaurapuuro on oikeasti aika hyvää, varsinki rusinoitten kans. Omonomo. Miun leivänpaahdin ei pompsauta leipiä ulos tai ylös vaan sanoo pienenpienesti *pif* ja nostaa niitä hieman ylemmäs. Se on aika säälittävä. Se voi olla hieman masentunu ja se haisee yhä uuelle. Kauankohan se haisee. Hyvin se kyl paahtaa. Oon niin ylpeä ja tyytyväinen, mulla on ikioma mikro ja ikioma leivänpaahdin ja jopa ikioma kahvinkeitin jolla saan keittää vieraille kahvia kerran kuussa jos silloinkaan. Ja ostin tänään kirpparilta (oho vuorokausi on jo vaihtunu, no eilen...) kahviastiaston, tai no teeastiastohan se mulla on, oikein hienon ja pikkuporvarillisen, englantilainen, valkonen ruusukuvioin. Voin jo kuvitella itteni särpimässä teetä pikkurilli pystyssä ja hattu kallellaan totisten ystävättärien seurassa. Oispa mulla totisia ystävättäriä. Ystävätär on hassu sana.

Ei huvita nukkua. Oispa vähän enemmän valoa niin alkaisin kuvaamaan miun ponikokoelmaa, edellinen kuva on jäljessä ko oon saanu monta uutta. Ompelisin ehkä Terhenille topin käsin. Koska ompelukoneessa ei ole alulankaa. En omista alulankaa. Huoh. Koskahan saan ommeltua tuon toisen kesäverhon valmiiksi, nuo viininpunaset samettiverhot vielä haalistuu auringossa SNIF! Mitä helvettiä, mie vain selitän ja selitän ja selitän, kuinka pitkä tämä sepustus jo on, apuva en pysty lopettaan. No jos nyt sitte yrittäisin vaikka kattoa sitä leffaa, on hyvä tapa kattoa loppuun minkä alotti. Eikös? Haluttas kyllä räplätä Nikanoria ja Terheniä, tuon ne tähän kattomaan leffaa miun kans...

Kohta tulee Aakku ja vie miut rautatieasemalle ja kohta oon junassa kauniisti istuskelemassa yläpedillä rallallaa ja ryystän mehua ja oon GAAH AUTS koska kurkkuun sattuu, mutta ei se mitään koska pääsenki hellustaan. Tartutan sille kaiken :(

Lääkäri otti nielusta näytteen ja HYÄÄGH ei saa pistää mitään miun kurkkuun oon herkkä! Ei ollu mukavaa, oli hyvin ikävää. Paukku on lakattu. Mulla on jostain syystä taas kamalasti tavaraa mukana... Oon ehteliäs ko ehin tehä kaiken mitä piti. Paitsi tiskata, huppista. Mätöjä lautasia täällä ko tuun takas. Lahjotan jugurttipurkin Aakulle niin se ei mene vanhaksi sillä aikaa. Kaktuksia ei haittaa olla yli viikko ilman vettä. Kaikki on hienosti. Paitsi kurkku. HMH!

Löysin jääkaapista purkin jossa oli toissaviikkosta (tai sitä edellisviikkosta) ruokaa ja se oli mävönny ja ko avasin sen kaajoin kaiken syliini ja lattialle ja sitte öklötti. Surettaa ko oon niin huono syömään ja kaikki menee aina vanhaksi! Noniin nyt riittää. Hyvästi.

Aika suoltaa sontaa blogiin taas, that is... Jos olisin kummitus tahtoisin vaaleansinisen tukan ja silmät. Jos olisin keiju tahtoisin vaaleanvihreän tukan ja tummanvihreät silmät. Kurkkuun koskee, en voi olla taas tulossa kipeäksi, se on niin väärin! Nyt on pari päivää ollu kipeä ja tänään aika ikävästi kipeä, tosin kastuin lauantaina ja kumpparit täytty lumella siinä haulikolla räiskiessä, niin siinä ehkä syy. Nyt häätyy pitää tiukasti kaulahuivi kaulassa ja ikkuna kiinni ja lämpimät vaatteet. Ja ryystää paljon teetä. En nimittäin taho olla taas kipeä juuri silloin ko pitäis lähteä Markuksen tykö! Mahtava juttu...

Poltin eilen kitalaen pahasti ja au seki on tosi kipeä tänään. Ah ja voi, elämä on niin vaikeaa x) Pitäis pakata tässä illan mittaan, huomenna ei ole aikaa. Yheltä on aika siellä ja pitää kävellä keskustaan ja menee varmaan puoli kolmeen ennen ko oon taas kotona ja viien jälkeen jo Aakku hakee minut ja mennään rautatieasemalle. Onneksi kävin eilen ostamassa lipun, oli enää kaks makuupaikkaa vapaana. Pitkä viikonloppu kaikilla niin junat taas täynnä, niinpä tietysti. Sain sentään yläpedin. Oon niin ketterä että kiipeän sinne kuin apina. Pähkinät lentelee suusta ohi, en taas osaa!

Joko hehkutin tänneki!!!? Löysin sarjakuvakirjan joka on ollu kateissa kai puoli vuotta ellei enemmänki! The Crow! <3 Olen itkeny sen perään niin kamalasti, olin ihan varma että joku on nyysiny sen joskus syksyllä Oulussa. En löytäny sitä edes muuton aikana, mutta nyt yks päivä ko aloin kaiveleen noita sängynaluslaatikoita se oli toisessa niistä, ihan pohjalla. Mitähän ihmettä se siellä teki. Miksi kummassa oisin alun perinkään tunkenu sen sinne? Noh, sitte kierin vähän aikaa lattialla ja kiljuin onnesta, minun Crow minun Crow! Yks minun tärkeimmistä kirjoista, on kyllä. En ehkä ikinä uskalla lainata kellekään yhtään kirjaa, hih.

Olen itse asiassa aika säälittävä, mie hukkaan paljon tavaroita. Pohdin vieläki missä on kaks minun paitaa, semmonen harmaa toppi ja semmonen valkonen t-paita. Ei mitään hajua mihin ne molemmat on voinu joutua. Ne on ollu jo pari vuotta hukassa, joten tokkopa niitä enää löytyy... Ja aina joutuu ettimään, missä on tuo ja missä on tämä. Onneksi piän passia ja lompsaa ja muistikirjaa aina laukussa, ja laukkua näkyvällä paikalla, niin tärkeimmät on tallessa. Olen hukannu Dellan toisen silmän. Sillä on nyt eriparisilmät, toinen on semmonen sininen koristekivi paremman puutteessa. Hukkaan koruja ja tärkeitä papereita. Vaikka olen suorastaan hysteerinen tärkeitten tavaroitten kans, vaikka kaikken tärkeimpien kaulakorujen kans. Tarkistan jatkuvasti että ne on yhä kaulassa jos kuljen jossain. Piän tunnearvolliset tavarat hyvin tallessa ja kunnossa. Mutta toisenlaiset tärkeät tavarat, vaikkapa juuri paperit, voi hyvä tavaton... Niitä saa kyllä aina ettiä. Juu ja pentuna hukkasin yhen kaulakorun jonka olin saanu 7-vuotiaana Antilta. Surin sitä vielä 16-vuotiaanaki, kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain maagista! Iskä kaiveli sohvatyynyjen välejä (ne ei lähe sohvasta irti ja on aika täynnä roskia...) ja kah, sieltä se löyty! Oon vieläki niin onnellinen, en enää päästä sitä korua silmistäni, se on kaikkein rakkain ^^ Kerran unohin sen äitin tykö vuorokaueksi ja surin ko se oli poissa vaikka tiesin että se on siellä. Ja kaikkea tämmöstä. Tulipa pitkä sepustus hukkuneista tavaroista.

Kohtapualiin vois mennä pyykkituvasta hakemaan pyykkejä, eiköhän ne ala olla kuivat. Sitte voi pakata koko yön, purkaa laukun, miettiä, pakata taas, kirota, purkaa laukun, ettiä jotain hukkunutta, pakata, jne. Semmosta se on. Jee oon ihan tytinöissäni ko pääsen taas kattoon hellua! ^^

Kaija Koo on niin hyvä!

Sielu on surusta suunniltaan kun ei rakkainta nähdä saaaaa... ♪

Hassu päivä. Tai yö. Tai elämä.

this night forever, no morning will come
love me, love me to the end

ihan hullua kuinka koko päivän on mielialanvaihtelut taas ollu.... pahanlaatuisia...

iltapäivällä oli hirveä loistavuus hypetys jipii ja nyt on hnngh nahistus kamaluus ja ennyt tiä miten se on menny mutta kuitenki ja kaikki mitä oon yrittäny tehä on jotenki tuntunu jotenki jotenki vaikealta ja kaikkeen on loppunu heti into ja on levoton ja nahistava olo ja mie vain haahuilen ympäriinsä enkä osaa tehä mitään ja jos alotan tekemään jotain kohta kyllästyn ja alan tekemään muuta enkä osaa ko vain istua tässä ja olla

vaikeasti

ja sattuu ja ahistaa

ja on ikävä ja yksinäisyys taas ja ikävä kaikkia ja vaikea ja kaikki tuntuu väärältä

Alan muuten joskus ihan huomaamattani selittään ihmisille suu vaahdossa jotain mitä pitäis tehä, ja siis sillee, sitte alkaa tipahteleen ABJ-termistöä, selitän ja selitän kuinka oon tekemässä uutta bodyblushia ja meinaan suedata toisen jne, ja voi luoja :D Sitte ihmiset on ihan ¯\ O.O /¯ eikä tajua mitään ja sitte yhtäkkiä aattelen että niiii... vois kai poistua paikalta tekeen sitä bodyblushia... ko ei nää tajua mitään... ja sitte lähen sanaakaan sanomatta ja muut jää sinne sillee "huh?" ja näin.

No tuli vain mieleen.

Teen päälärpäkettä ja ostin eilen mustan muovipannan johon aion sen lärpäkkeen jotenki kiinnittää jotta se pysyy päässäki! \o/ Vielä on epäselvää miten saan sen siihen tiukasti kiinni. Mutta saan kyl! Ja sitte jos pahvi pilkistää alapuolelta rumasti väritän mustalla tussilla piiloon ja ompelen vähän tylliä ja pitsiä päälle ^^ Teen sitä siis itelle, en lapsosille. In case you were wondering.

Jotain rintaneulaa aion siihen kiinnittää, ja oispa mustia sulkia! Tarvin lisää leveää pitsiä. Pitäs käyä eurokankaassa muuten. Ja kirpparilla. Sieltä löytyy joskus mahtavia koruja joita rikkoa uusiin käyttötarkotuksiin. Ja kankaita. Ja tilpehööriä. Löysin taannoin kaks iki-ihanaa piskuista taulua, Sigrid tulee niin rakastamaan niitä! En tiä jaksaisko tänään käyä keskustassa :/ Mutta vähän niinko jo lupasin tyypille nähä. Ehkä iltapäivemmällä sitte. Eihän mulla sosiaalistumispäiviä liikaa elämässäni oo.

Muistin eilen jopa maksaa vuokran! YLP! Se on aika hienoa minulta jonka muisti on ADD-tyyppinen. Ja aikakäsitys. Ja aistit. Ja tilakäsitys. Ja pää. Ja muistin tehä ruokaa ja käyä suihkussa. Aika hölmöä ko muistan syä suunnilleen joka toinen päivä :( Jos nyt jotain näpertäisin, sitä päälärpäkettä vaikka.

Etkö muista kun aurinko hymyili, kun uskollisuutesi sain?
Ja kuinka se niittykin vihannoi, kun mä syliä Astridin hain.

Oi etkö sä hellivä isä ois, sillä onhan lapsesi tää.
Hän isänsä hoivissa kasvaa vois, taikka muuten se mierolle jää.

Miksi luotit sä leikkeihin keväimen, sillä tottaa en ajatellutkaan.
Olen kyllä jo käteni antanut, vaan en antanut Astridille.

Mies ylevä oon, enkä rupea sinun lastasi hoivaamaan.
Ei lakikaan sinuun sido mua, vaikka kuinka sä soisit sen.

Oi isä ja äiti, rakkahat, mulle anteeksi antakaa.
Mun pientä lastani armahtakaa,hänet luoksenne ottakaa.

Älä saavu sä silmäimme etehen, sinä kurja ja onneton.
Kun kehtasit sinä vanhempais nimeä tyystin tahria noin.

Oi isä ja äiti armahtain, minä vieläkin nuori lien.
En jaksa yksin kulkea, näen edessäin mieron tien.

Olit ennen sä lapsemme rakkahin, nyt sielusi saastunut on.
Et enää lapsemme olla voi, ala lähteä, hyvästi!

Täällä istuitte lämmössä lietehen, paha tieltä mun tänne toi.
Yksin pienen lapseni kanssa kai teidän luoksenne jäädä voin?

Ei ole tämä kievari kulkijain pois luunne te laittakaa.
Kuka käskis kaikkia kurjia kera lastensa majoittaa!

Hän kulki hanget ja kahlasi jäät yli myrskyn ja pakkassään.
Hän kulki kuolemanuuvuksiin, luo päässyt ei kenenkään.

Jos kannikka hänelle jostakin tai riekale annettiin,
sen lapsi sai, vaan itsensä oli nälkä ja paleli.

Nyt myrsky käy ja humisee, hän lastansa katselee.
Se itkee, pieni, ja vaikeroi, salo kaamea humisee.

Hän nauhan otti vyöltänsä, kietoi pienokaisen kaulaan sen.
Ei enää kärsiä tarvi sun, minun lapseni, hyvästi jää.

Ja poskia kuolemankalpeita vielä kerran hän suutelee.
Nyt lapsosen hyvä olla on ja pienoinen vaikenee.

Kun taas tuli kevät ja lämmin sää ja aukes nuo talven jäät,
niin Astridin jälkeen vankilan rautaportit ne kiinni jää.