Sain siskolta lahjaksi tuommoisen kirjan kuin elämän ohjeet. Eli suht kevyttä lukemista näin kuumeen paranteluun, not. Kerkesin ehkä kaks kappaletta lukea niin lähdin jo semmoiselle henkiselle vaellukselle omaan psyykkeeseen ja aloin pohtimaan omaa elämää ihan yleisesti. Siis tietysti tuon kirjan on varmaan tarkoituskin herättää tuommoisia tuntemuksia, mutta kuinka vahvasti niin sitä en osaa sanoa. Meikällä oli lähteä taju, mm.
Siinä kirjassa oli eritelty semmoisia ihmistyyppejä mitkä yleensä menettää elämässä (noin niinku elämisen ja kokemisen kannalta eniten) eniten. Yks niistä oli etäältä elävä, siis sellainen tyyppi joka elää omaa elämäänsä vähän niinkuin etäältä, ei ota riskejä ei rakastu rekkamieheen, vaan pikemminkin haaveilee, tyyliin "vähän ois ollut mahtavaa jos oisin sanonut tuolle noin ja sitten oisin mennyt sen kanssa treffeille...". Meikä voi kyllä sanoa, että syyllistyn itse moiseen, mutta ehkä se johtuu siitä, että kun ihailee ihmisiä kaukaa (nyt ei ole kyse kyttäämisestä/ahdistelusta, meikällä on niistä jo käräjillä ihan tarpeeksi puhuttavaa.. :D__\._| ) niin niistä voi kuvitella kaikenlaista, ja niistä tavallaan tulee siellä omassa ajatusmaailmassa täydellisiä, haisi niiden henki sitten oikeassa elämässä kuinka pahalta tahansa.
Meikä ei enää muissta mista aloitin, täällä on kuitenki aika kylmä täällä meikän kämpässä, mutta silti hikoiluttaa. Ruoka on hyvää, joten eiköhän täällä pärjätä. Hauskaa loppusotaa. Terveisin FeverBoy85