IRC-Galleria

Elämä hymyilee.

En jaksa tässä edes kaikkea tilittää mutta sanon, että nukkuminen ei onnistu ja kaikki on perseestä. Jos en olisi niin taistelujen sekä elämän koulima, niin kirjoittaisin synkän runon ja päättäisin päiväni kuristamalla itseni kuulokkeiden johdolla. Ranteet ja parveke tulisi hyvänä kakkosena.

Meikä ei oikeasti ymmärrä mikä on se suuri suunnitelma, mikä taatto wanhalla wäcewällä on meikän varalle. Joko se haluaa, että meikä katkeroituu elämääni niin täysin, että meikästä tulee joku seuraava tappajien pyhimys (lukekaa Preacheria) tai sitten hän vaan katsoo kuinka pitkälle jotkaki voi potkia ennenkuin se joku tajuaa ruveta potkimaan takaisin. Ongelmat tulee kimpussa. Vähän kuten kukat ja banaanit. Yksitellen niitä on niin vaivalloista kuljettaa. Ongelmia siis, ei kukkia ja banaaneja.

Huomenna, siis tänään uudet mosat lähtee sodankylän lämpöön. Kopin niistä ottaa meikän pojat. Elkää missään nimessä sisäistäkö sissikiimaa ja sitä vouhotusta. Ne alikeisarit ja tulevat salmiakkihomot oli ainakin vielä viimeksi kun näin, niin ihan normaaleja paskahousuja. Vähän niinku meikä, muttei yhtä komeita.

Lisättävää tähän paskaan sepustukseen en keksi. Ajattelin että vois mennä kotiin hermolomalle pariksi viikkoa. Tulis tarpeeseen. Kahvia ei jaksa keittää kun ei oo maitoa.Lihaa ei jaksa ruveta lämmittään kun sen kanssa ei oo mitään muita lisukkeita paitsi makaroonia... ja ketsuppi on loppu.

täältä tähän.

PS: tähän ei hätään ei auta vaikka kattos tuota konsta hietasen kuvaa. Näyttää se silti typerältä vaan ei jaksa naurattaa.

Cissie