Eilinen koulupäivä oli normaali, mutta hieman tylsähkö. Musiikinopettajamme oli sairas, joten katsoimme elokuvaa Poika ja viulu, joka kertoi viulistipojasta ja miehestä, jolla oli ripuli (minun ja sotilaideni mukaan).
Tulin kotiin klo 15.00 ja täytin vatsalaukkuani, kunnes nuori, innokas ja pieni sotamies Lauri Sukanen ilmestyi korsuni ovelle. Menimme Alle 10 metrin treenikämpälle ja kasasimme vahvistimemme päällekkäin, joista tuli hieno, noin kahden metrin pino! Jääkäri Sukanen soitteli kitaraa ja minä vanhana aerobick-tähtenä soitin rumpuja.
Kello löi 16.00, jyristelin kohti Voltin veljeksien asuntoa, sillä Brick -bändillämme oli harjoitukset. Tämän jälkeen menimme vähäksi aikaa istumaan meille kokoonpanolla, Janne Rautiainen, Antti Lindholm, Lauri Sukanen, Juho Voltti, Samuli Voltti. Voltit ja Lauri lähtivät pian ja niin myös Antse ja Jantsu.
Tuleva sotamestari, siskoni Veera vei minut 90000-kuutioisella panssarivaunullaan Jääliin, sillä Jäälin ala-asteella esiintyi rap-yhtye, Kapasiteettiyksikkö, jota olin muutaman luokkatoverini kanssa menossa katsomaan. Odottelin Jäälin hurjempaakin hurjemmassa keskustassa muutaman minuutin, kunnes kauniimpaa sukupuolta edustavat luokkatoverini, Anuliina, Anna ja Carita saapuivat paikalle. Kävelimme koululle jonoon, jossa oli lisää luokkalaisiamme, Maija ja Nina, mukavaa. Jonossa mietimme, että miten yksikään keikka voi kestää seitsemästä yhteentoista. Sisälle päästyämme huomasimme järkytykseksemme, että siellä oli DISCO! Noin kaksi tuntia sitä perhanan paskaa listahitti-jytkettä, kunnes Kapasiteettiyksikkö esiintyi. Keikka oli varsin suolesta, koska he soittivat vain yhden vanhan biisin, ja sekin oli huonoimmasta päästä. Keikalta jäi mieleen vain muutama mainitsemisen arvoinen kappale. Jossain vaiheessa iltaa Anna ja Carita innostuivat kirjoittamaan käteeni. Siellä pimessä, välkkyvissä valoissa oli todella vaikea kirjoittaa. Anna kirjoitti käteeni oman nimensä, mutta Caritan kirjoituksesta en saa suoraansanottuna MITÄÄN tolkkua, heh juu.
Joka tapauksessa, oli mukava ilta, kiitos kaikille, jotka olivat paikalla. Loppuillan vietin kotona kuunnellen Rähinä-levyjä! Tänä iltana tapaan taas Antin ja Jannen, joten katsotaan, jos sotapäiväkirjaan tulisi jotain mainitsemisen arvoista.
~Marsalkka, Samuli Paldanius