Perjantaiaamu, heräsin klo 6.20 kun päämajamme pommitus alkoi. Tämä ei kuitenkaan haitannut suihkussa käyntiäni, sillä bunkkerini on uskomattoman syvällä maan uumenissa.
Suuntasin aamutoimien jälkeen divisioonani voimin kohti Laanilan sotilastukikohtaa. Päivän sotasuunnitelmien/harjoituksien jälkeen lähdin takaisin tukikohtaani. Reitti jota kuljen sattuu olemaan sotatantereella. Välttääkseni osumia ryömin koko matkan (2½ km) miinakenttien läpi, sillä tantereella kuolemanriski olisi ollut liian suuri.
Selvittyäni matkasta mm. järjestin bunkkeriani ja soittelin kaksikielistä balalaikkaani. Myöhemmin poimin jostain mukaani hehkeän vaaleaverikön, jonka kanssa vietin mitä parhainta laatuaikaa. Kyseisen neidon lähdettyä söin päivän ateriani ja soitin kolmekielistä balalaikkaani.
Sitten alkoi tapahtua, se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta... Hälytys laukesi, kuulin jyrinää, sijaintini oli saatu selville, bunkkeriani pommitettiin, evakuoin perheeni välittömästi turvaan, tajusin olevani motitettu... Tarkistin tutkan... ja kyllä; ovella olivat aliupseeri Antti Lindholm ja sotamestari Janne Rautiainen, nuo kaksi schwein hundenia! Kutsuin heidät sisään ja suunnittelimme hyökkäystä samalla kun katsoimme televisiota.
Kolmas maailmansotahan tosiaan oli käynnissä vielä muutamia tunteja sitten, mutta julistimme maailmanrauhan, jotta voisimme kävellä ulkona rauhassa. Kävelimme Lehtokipsalle, sotamestari Rautiainen tarjosi minulle hot dogin tavoitteena saada minulle lisää painoa (kiitokset Jannelle).
Jatkoimme matkaa vaellellen ympäri Oulua. Keskustelimme elokuvaprojektistamme, Himosta, South Parkista, toisesta maailmansodasta, murhista, kauhuelokuvista ja muusta mukavasta, kunnes pommitukset jatkuivat maailmanrauhasta huolimatta, päätimme paeta päämajoihimme. Keitin teetä, join kupillisen ja istahdin kirjoittamaan tätä turhaa scheisseä ja entleerungia.
Pahoittelen lukijoitani vähäisistä kirjoituksista viimeaikoina, sotia on ollut paljon, en vain ole ollut tarpeeksi inspiroitunut kirjoittamaan.
~Ylikenraalimarsalkka Samuli Paldanius