IRC-Galleria

nyt on kyllä vähän pattitilanne
pitäis kai vaan järkeillä
käyttää vähän aivotoimintaa ja sellain
mmmmmmmps

vaikeeta olla ajattelematta sua

vähän eksyksissä
ittensä ulkopuolella
nyt taas tää fiilis
epätoivosuus ja turhaantuminen
itteensä uskominen on yllättävän vaikeeta

mut kaipa sitä oppii, pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen.

perjantai sentään, jess

lukenu koko saakelin päivän koulujuttuja, aika panostaja täytyypi sanoa.

Ekstrovertti

---

*

---

Introvertti
Käytännöllinen

---

*---- Intuitiivinen
Ajattelija

---

*- Tuntija
Impulsiivinen

---

*

---

Harkitsija
(pmmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.

kuvaa itseasias yllättävän hyvin. :D

Vaikka sitä miten yrittäisi olla aina vahva ja itsevarma, se epävarmuus loistaa aina kaiken sen läpi. Sitä kai jotenki pelkää näyttää sen heikkoutensa ja kaikennäköset puutteensa, koska pelkää torjutuksi tulemista ja hylkäämistä - sitä pelkää vaikka mitä, niitä asioita on nii loputtomiin jos oikein rupee miettimään.. usein sitä pelkää kai ihan turhia juttuja, kuvittelee typeriä asioita mielessään ja sitte sitä helposti piiloutuu jonnekki syvemmälle itteensä. Välillä antaa melkein tiedostamattaan ihmisten loukata ja olla inhottavia, koska ei vaan uskalla pistää vastaan, ikäänkuin vaan hyväksyy sen "roolinsa" ja antaa muiden heitellä ja kohdella miten sattuu.
On se nii ikävää, että omaa elämää ei vaan voi ohjailla, asiat menee omaa kulkuaan. Ihmisiä tulee ja menee, tuttavia, joista kasvaakin ystäviä, ihmisiä jotka jää, vaikka niistä kovasti haluais pitää kiinni. Ihmiset muuttuu - ja ite siinä samalla hiljakseen melkein huomaamattaan, tunteita tulee ja menee, sekasia fiiliksiä, epätoivoa, häpeää, vihaa, katkeruutta ja kaipuuta.. on niitä ihania asioita, kute nyt näin kliseisesti tietenki rakkaus. Nättejä sanoja ja ihmisiä jotka arvostaa ja kunnioittaa, mut jotenki kummasti ne ikävät asiat jää mieleen paljon syvemmin. Ku joku sanoo jtn inhottavaa tai on muuten vaan töykee tai kohtelee epäkunnioittavasti sitä saattaa jäädä miettimään viikoks, mutta ku taas päinvastoin tulee mukavaa kommenttia joltain se ilahduttaa, mutta unohtuu sit kuitenki yllättävän nopeesti.

äh törpppötörppötörppö, en jaksa itteäni... oon niiin vitun kyllästyny tän asian kelailuun jo..
oon kyllästyny myös siihen miten mä jatkuvasti tarkkailen ja arvostelen itteäni kaikessa mahollisessa, se on ärsyttävä tapa, josta ei vaan osaa päästä eroon.

Jostain syystä sä saat aina sanoillas tuntemaan itseni jotenki niin arvottomaks ja epävarmaks. Sä oot yks niistä ihmisistä joiden sanat vaikuttaa muhun eniten, en oikein ymmärrä miks näin, muttajoo.. kai mulla on vaan jonkunlainen asenne ongelma, ainaki omaan suhteeni.

Kattelen niitä valokuvia, muistan sen kaiken niin täsmälleen, kaikki ne tunteet ja fiilikset, kaiken sen välityksen. Kaipaan niitä mahtavia ihmisiä ja ihania hetkiä, joita mikään ei tuo enää takas sellaisenaan.

Mut muistot säilyy niin kauan kun niiden haluaa säilyvän.. :) tosin ei se vaan oo lähellekkään sama juttu, niiden hetkien muisteleminen tuo aina hymyn huulille, mut saa tuntemaan samalla jotenki niin haikeeks. ikävä

Koskaan ei saa olla liian rakastunut, jos rakas katoaa elämästä häntä ei voi unohtaa. Jos et kopio tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, se jota ajattelit lukiessasi tätä unohtaa sinut.

välinpitämättömyys, vihaan sitä niin.

1. Listaa asioita 20 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.


1. Näin sut pitkästä aikaa, vahingossa satuttiin samaan paikkaan. Ne niin tutut, mutta silti jotenki nii tuntemattomat kasvos muistutti mua siitä tunteesta, joka pisti mut vielä joskus ihan sekasin, sillon ajat sitte. Hassua, pitkään jaksoin perääs haikailla - vaikka enhän mä sua edes oikein tuntenut, oli vain mielikuvia joiden pohjalta ikäänkuin "rakensin" sut ja kun ei oo nähy toista pitkään aikaan se kuva muuttuu siinä ajan kuluessa kummasti vaan parempaan suuntaan.
Pitkään sen jälkeen toivoin aina, että törmäisin suhun ja saisin sanottua sen kaiken minkä joskus jätin sanomatta, vaikka mitä mulla olisi edes ollu sanottavana? ei mtn kovin fiksua ainakaan.. Ensin sait ihastumaan, lopulta tietämättäs, että kuulin kaiken sen paskan mitä olit seläntakana sepittäny musta, satutit, satutit niin helvetisti, tai siltä se ainaki sillon tuntu.
Olit niin vitun välinpitämätön, sua ei tainnu kiinostaa paskaakaan se miltä musta mahto tuntua, tai sitten sä et oikeesti vaan tajunnu. Särjit musta jtn ja sait tuntemaan jotenki niin arvottomaks ja turhaks, itsetuntokin putos osaks sen takia nollaan, koska yleensä ne ikävät asiat jää mieleen eniten, kun joku sellane ihminen jota kohtaan on ollu tunteita sanoo jtn sellasta, niin kyllähän se vaikuttaa.
Nyt mua kuitenkin enneminki huvitti se miten mä jaksoin roikkua sussa niin pitkään, haaveilla mahdottomasta tai jtn.
Vaikka olihan se kiva nähdä kumminkin ja eihän se haittais jos meistä vaikka ihan kavereita tulis, nyt kun siihen vähänniinku mahollisuus on.

2.Ärsyttää roolis, esität kovaa jätkää, yrität olla sellanen "äijä" ja vaikka mitä, huoh. Mut kai sussakin jtn herkkää oikeasti on, uskaltaisit päästää sen ulos ja lopettaisit ton jatkuvan esittämisen. Sitä ne tytötkin arvostaa, ei tollasta..

3. Muistot susta satuttaa, koska se mitä meillä oli ennen, siitä ei taida olla enää juuri mtn jäljellä, tai siltä se ainakin on näin viime aikoina tuntunut ku ollaan nähty.
Mä pidin meitä ihan oikeasti ystävinä, hyvinä sellasina. Välillä tuntui melkein, että voisin haluta olla ehkä enemmänkin, mutta en kuitenkaan, se oli vaan sellanen hassu ajatus. Sekotin kai vaan kaksi tunnetta, välittämisen ja ihastumisen.
Sä olit jotenki erilainen, hyvällä tavalla outo, mutta sä et osannut avautua tai vaikeeta se ainaki sulle oli.
Musta oli aina ihanaa kun selitit hölmöjä juttujas, susta näki, että olit oma ittes, koska se ilmapiiri oli sellanen, että ei siellä kukaan mtn yrittänyt, koska kukaan ei vaatinut olemaan mtn.
Mut nyt tuntuu jotenki, että oot jossain kuores sisällä, yrität olla aina niin kova, vaikka tuskin sä sitä oikeesti oot, tai et ainakaan sillon ollu. Puhut jotenki inhottavaan sävyyn, tiuskit ja katot halveksuvasti kun sanon jtn "hölmöä", tai sitten oot vaan väinpitämätön, et taida tajuta kuinka pahalta se musta oikein tuntuu. Vaikka enhän mä sitä näytä, esitän, että en välitä ja nauran päälle, mut kyllä mä välitän.
Ja jos mietit, että miks musta on tullu outo ja hiljanen, se johtuu just siitä miten sä oot kohdellu, en mä osaa olla täysin oma itteni, jos muhun suhtaudutaan epäkunnioittavasti. Ehkä mä oon vaan liian herkkä, tiiän että oon, otan itteeni kaikesta ja romahdan iha turhista asioista, se on tosi rasittava piirre josta haluisin päästä eroon, mut ei se niin vaa käy.
Oot ihana ihminen, paras just sinä oma ittenäs, kumpa tajuisit sen itekkin.

4. Sulla on niitä eri roolejas, välillä osaat olla aika vittumainen, tiuskit ja oot olevinas sellanen "kovis", välillä taas se hömelö ja sitten vielä se syvällinen puoles. Oli jotenki upeeta huomata, että susta löytyi sellanenkin puoli. Oli ihanaa kun osasit puhua kaikesta niin avoimesti ja sun kanssas pysty oikeesti keskustelemaan, kyselit ja jaksoit kuunnella. Oot jotenki niin älyttömän sulonen, hyvällä tavalla vähän hömelö, välillä sellanen luokanpelle, mutta silti fiksu ihminen, jolla on paljon hienoja ajatuksia.

5. Mua vituttaa miten sä kohtelet ihmisiä, oot (nykyään) aina niin kylmä. Kun sanoo jtn "typerää", katsot heti ikävästi. Luuletko sä olevas jotenki parempi kuin muut? Näin taidat. Luulet, että kaikki ihailee sua ja sun itsevarmuuttas ja "kovaa" luonnetta, ehei, empä usko. Ihmiset (jotka tuntee sut oikeasti) ihailee sussa sitä mitä sä oot oikeasti, sitä mäkin ihailen. Oot upee persoona, fiksu ja kypsä ihminen, jonka kanssa pystyy puhumaan asioista. Olisit se aina, koska ei sitä oikein tiedä miten suhun suhtautua ku oot semmosta ailahtelevaa sorttia.

6. Mäkin kaipaan joskus sitä kuuntelevaa olkapäätä joka tukee ja arvostaa, jaksaa välittää, vaikka ei isoista huolista/tai mistä vaan oliskaan kyse. Se merkkaisi paljon jos yrittäisit kuunnella ja ehkä jotenkin huomioida muutenkin, sanoa vaikka joskus jtn mukavaa ja olla kunnioittava, ja oothan sä sitä joskus, näytät sen kai vaan vähän omalla tavallas jota en kai sitten oikein osaa lukea.
Jokatapauksessa sä oot mulle niiin hirmusen rakas, että ei sitä sanat riitä kertomaan. Ystävistä niitä kaikista rakkaimpia ja vaikka sä miten sanotkin, että kaikki erkaantuu joskus, meistä en sitä usko. Tai ainakaan jos se on musta kiinni. ykkösiä! ja vaikka sä itte et ehkä aina itsees uskokkaan, niin mä uskon - kunnioitan sua niin paljon ettet arvaakkaan. remember that!

7. Kyllä mä sua mietin vieläkin aina sillon tällön, jollain tavalla kai kaipaankin. Lueskelen päiväkirjasta juttuja mitä kirjottelin niiltä ajoilta - se pistää miettimään, että mitä mä saatoin menettää. Aina välillä mua on ruvennu kaduttamaan näin jälkeenpäin hätiköitä päätös. Ehkä mä tein virheen, mokasin, olisin voinu puhua siitä miltä musta tuntu ja se olis voinu muuttaa jo paljon, mutta se oli sillon, nyt on nyt. Mut kaikki se on jo niin kaukana, liian kaukana.
Mut se mitä mä haluaisin nyt on se ystävyys mikä meillä oli vielä sillon joskus, nykyään se on jotenki nii erilaista.. tai ollaanko me ees ystäviä, kavereita ehkä enneminki nykyään, vaihdetaan pari sanaa sillon tällön, hädin tuskin edes moikataan jos jossain nähään ja kun nähdään (näin koulun ulkopuolella) se on aina sellasta että hengataan jollain jätti porukalla ja ei me siinä oikein mtn koskaan toisillemme höpötellä. ja se on ihan vitun perseestä. :<


8. Kaipaan niitä aikoja kun oltiin vielä kuin paita ja peppu, niinkun tapasit aina sanoa. Nykyään käytät sitä ilmaustakin jo ihan muusta ihmisestä. Mä ymmärrän sua ja tilanttas tavallaan hyvin, yritän kovasti ainaki - enkä yleensä sano ees ääneen jos joku siinä vaivaa. Mut on se vaan jotenki hämmentävää ja outoa, ku ennen sä olit se jonka kanssa olin aina.
Jotenki vaan tuntuu, että oon jääny vähän jonnekki, aina kun sovitaan jtn niin yhtäkkiä sulla onkin sovittuna illaks aina jtn, olkoon sitten "sopimus" tai mikä hyvänsä, tavallaa se satuttaa, tuntuu, että sillä ei oo enää arvoo mitä meillä on, on se ystävyyskin iso asia - vähän erilailla vaan, aina muu menee edelle ja jos yritän sanoa asiasta niin loukkaanut/suutut, ei sulla oo siihen oikeutta. Koska niihän se ystävyys toimii, asioista puhutaan, ei mtn (ainakaan pitäisi) pitää sisällään. Mä annan sun tiuskia ja olla pahalla päällä, sanoa asiat suoraan, en suutu tai loukkaannu (ainakaan (yleensä) ääneen), joten musta mullakin pitäis olla siihen joskus oikeus.
Mut vaikka onkin välillä vähän sellanen olo, että tää on jotenki erilaista ku ennen, ja onhan tää kyllä, mut oot silti mulle edelleen ihan yhtä rakas, merkitset mulle ihan hirmusesti ja arvostan sua just sellasena ku oot, enkä muuttais oikeastaan melkein mtn. Arvokkaimpia asioita tässä elämässä. :) nyt ja aina näin, hope so!

9. Uskoisit itteesi ja kykyihis, on niin ikävä kuulla, miten väität olevas paska kaikessa mahollisessa mitä teet ja mihin ryhdyt, miten vähättelet kykyjäs, joita sulta kumminki löytyy vaikka kuinka.
Oot niin musikaalinen - sulla on mahtava ääni ja soitat upeesti. Puhut vaikka mitä kieliä sujuvasti, iteltä luonnistuu hödin tuskin englantikaan.. Sulla on vahvat mielipiteet ja aina hyvät perustelut kannoilles, oot muutenkin hyvä puhuja ja sulla on niin mainioita juttuja. Oot jotenki niin ihanan erikoinen persoona, osaat olla hömelö ja sellanen hassuttelia, mut sit sussa on sekin puoli jonkalaiseen en oo törmänny monenkaan meidän ikäsessä, oot niin kypsän olonen, fiksu ja älykäs ,että välillä tulee melkein itelle ihan typerän lapsellinen olo seurassas.
Kunnioitan sua tosi paljon, ja niin kuule moni muukin. Voikumpa sä ymmärtäisit itsekkin miten mahottoman hyvä sä oot niin monessa asiassa. Luottaisit ittees.


10. Vihaan ahdasmielisyyttäs. Puhut tietynlaisista ihmisistä niin inhottavaan sävyyn. Vituttaa tollanen. Et varmaankaan tajua, että jotain se vois oikeesti satuttaa. Sanojaan ja niiden vaikutusta kannattais joskus vähän ajatella. Asentees on todella epäkypsä ja luultavastikkaan sulla ei oo mtn perusteluitas kannoilles, oot vaan tota mieltä. Pelkäätsä "erilaisuutta", koska se on sulle vierasta vai siks , että tunnistat ehkä ittes näistä ihmisistä?
Harmittaa, koska olit ennen niin älyttömän kiva ja oltiin jopa ihan hyviä kavereita tolloin. Mut näin ne asiat ja ihmiset muuttuu.. ja siis, oothan sä edelleen kiva ja näin, mutjoo.. en tiiä

jooo jatkan joskus

vähän veny noi jutut, mut sanottavaa riittäis kyllä vielä paljon enemmänki.