IRC-Galleria

Ristiriitasta, tiedän ja tunnen, mutta en kai sit kuitenkaan. Ei tää oo vielä särötön, ei todellakaan, vaatii vaan aikaa ja lisää aikaa.

ja ps kiitos ihanasta viikonlopusta, ootte mahtavia.

nyt on kyllä vähän pattitilanne
pitäis kai vaan järkeillä
käyttää vähän aivotoimintaa ja sellain
mmmmmmmps

vaikeeta olla ajattelematta sua

vähän eksyksissä
ittensä ulkopuolella
nyt taas tää fiilis
epätoivosuus ja turhaantuminen
itteensä uskominen on yllättävän vaikeeta

mut kaipa sitä oppii, pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen.

perjantai sentään, jess

lukenu koko saakelin päivän koulujuttuja, aika panostaja täytyypi sanoa.

Ekstrovertti

---

*

---

Introvertti
Käytännöllinen

---

*---- Intuitiivinen
Ajattelija

---

*- Tuntija
Impulsiivinen

---

*

---

Harkitsija
(pmmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.

kuvaa itseasias yllättävän hyvin. :D

Vaikka sitä miten yrittäisi olla aina vahva ja itsevarma, se epävarmuus loistaa aina kaiken sen läpi. Sitä kai jotenki pelkää näyttää sen heikkoutensa ja kaikennäköset puutteensa, koska pelkää torjutuksi tulemista ja hylkäämistä - sitä pelkää vaikka mitä, niitä asioita on nii loputtomiin jos oikein rupee miettimään.. usein sitä pelkää kai ihan turhia juttuja, kuvittelee typeriä asioita mielessään ja sitte sitä helposti piiloutuu jonnekki syvemmälle itteensä. Välillä antaa melkein tiedostamattaan ihmisten loukata ja olla inhottavia, koska ei vaan uskalla pistää vastaan, ikäänkuin vaan hyväksyy sen "roolinsa" ja antaa muiden heitellä ja kohdella miten sattuu.
On se nii ikävää, että omaa elämää ei vaan voi ohjailla, asiat menee omaa kulkuaan. Ihmisiä tulee ja menee, tuttavia, joista kasvaakin ystäviä, ihmisiä jotka jää, vaikka niistä kovasti haluais pitää kiinni. Ihmiset muuttuu - ja ite siinä samalla hiljakseen melkein huomaamattaan, tunteita tulee ja menee, sekasia fiiliksiä, epätoivoa, häpeää, vihaa, katkeruutta ja kaipuuta.. on niitä ihania asioita, kute nyt näin kliseisesti tietenki rakkaus. Nättejä sanoja ja ihmisiä jotka arvostaa ja kunnioittaa, mut jotenki kummasti ne ikävät asiat jää mieleen paljon syvemmin. Ku joku sanoo jtn inhottavaa tai on muuten vaan töykee tai kohtelee epäkunnioittavasti sitä saattaa jäädä miettimään viikoks, mutta ku taas päinvastoin tulee mukavaa kommenttia joltain se ilahduttaa, mutta unohtuu sit kuitenki yllättävän nopeesti.

äh törpppötörppötörppö, en jaksa itteäni... oon niiin vitun kyllästyny tän asian kelailuun jo..
oon kyllästyny myös siihen miten mä jatkuvasti tarkkailen ja arvostelen itteäni kaikessa mahollisessa, se on ärsyttävä tapa, josta ei vaan osaa päästä eroon.

Jostain syystä sä saat aina sanoillas tuntemaan itseni jotenki niin arvottomaks ja epävarmaks. Sä oot yks niistä ihmisistä joiden sanat vaikuttaa muhun eniten, en oikein ymmärrä miks näin, muttajoo.. kai mulla on vaan jonkunlainen asenne ongelma, ainaki omaan suhteeni.

Kattelen niitä valokuvia, muistan sen kaiken niin täsmälleen, kaikki ne tunteet ja fiilikset, kaiken sen välityksen. Kaipaan niitä mahtavia ihmisiä ja ihania hetkiä, joita mikään ei tuo enää takas sellaisenaan.

Mut muistot säilyy niin kauan kun niiden haluaa säilyvän.. :) tosin ei se vaan oo lähellekkään sama juttu, niiden hetkien muisteleminen tuo aina hymyn huulille, mut saa tuntemaan samalla jotenki niin haikeeks. ikävä

Koskaan ei saa olla liian rakastunut, jos rakas katoaa elämästä häntä ei voi unohtaa. Jos et kopio tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, se jota ajattelit lukiessasi tätä unohtaa sinut.