IRC-Galleria

Te vihaatte minua. Pidätte yksinkertaisesti itsesäälin vallassa. Mutta arvatkaa kiinnostaako minua teidän mielipiteenne siitä, mitä te minusta ajattelette. Olen tälläinen ollut jo parisen vuotta, tulen varmasti aina olemaan. Karkotan kaikki ystäväni pois, olemalla yks vitun kusipää jokaiselle, vaikka sitä en tarkoita. Muillakin on ollut niin usein ongelmia, olen kuunnellut teitä, olen auttanut parhaani mukaan, te olette ottaneet apuni vastaan. Se ei ehkä tapahtunut tänään, ei eilen, ei ehkä toissapäivänäkään. Mutta muistatte sen varmasti.
Minäkin muistan kun te yrititte auttaa, mutta en koskaan sitä ottanut vastaan, tiuskin vain. Mitäpä siihen sanomaan, anteeksi?
Anteeksi olen kyllä myös osannut pyytää, mutta minä en voi asioille mitään, jos ette anteeksi anna, oma on päätöksenne. Osaanhan minä tässä niin sanotussa itsesäälissä yksinkin elää. Enhän minä siihen muita tarvitse, niinkuin en ole tähänkään asti tarvinnut.

Mutta voin myös kertoa, että ystävät jotka ovat lähelläni pysyneet, jotka yrittävät edes ymmärtää, minkä virheen elämässäni menin tekemään. Osaan heitä myös arvostaa. On päivä jolloin olen unohtanut paskan oloni kiitos ystävien.. Mutta saanko enää tälläisiä päiviä? Miksi tuntuu, että kaikki menee ohi? Mutta se on varmasti oikein minulle, en minä ole ystäviä täällä edes ansainnut.