Istuin ja katselin valokuvia.. Omasta lapsuudesta. Kohtasin oman katseeni useampaan kertaan. Siinä oli vain toinen minä, minä - menneisyydestä. Kuinka iloinen elämästäni olin silloin, tietämättä tulevasta tuon taivaallista. Iloisena... Se kaikki katosi. Minne? Muiden ihmisten katseet, muiden ihmisten kommentit.. Mitä pahaa olin koskaan tehnyt?
Kaikkien oli helppo pilkata toisen ulkomuotoa.. En minä ymmärtänyt silloin. Sitten kun ymmärsin, häpesin.. Ruokahalu katosi, ja tämä jäi muutenkin ikuiseksi vaivaksi..