IRC-Galleria

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea

Te vihaatte minua. Pidätte yksinkertaisesti itsesäälin vallassa. Mutta arvatkaa kiinnostaako minua teidän mielipiteenne siitä, mitä te minusta ajattelette. Olen tälläinen ollut jo parisen vuotta, tulen varmasti aina olemaan. Karkotan kaikki ystäväni pois, olemalla yks vitun kusipää jokaiselle, vaikka sitä en tarkoita. Muillakin on ollut niin usein ongelmia, olen kuunnellut teitä, olen auttanut parhaani mukaan, te olette ottaneet apuni vastaan. Se ei ehkä tapahtunut tänään, ei eilen, ei ehkä toissapäivänäkään. Mutta muistatte sen varmasti.
Minäkin muistan kun te yrititte auttaa, mutta en koskaan sitä ottanut vastaan, tiuskin vain. Mitäpä siihen sanomaan, anteeksi?
Anteeksi olen kyllä myös osannut pyytää, mutta minä en voi asioille mitään, jos ette anteeksi anna, oma on päätöksenne. Osaanhan minä tässä niin sanotussa itsesäälissä yksinkin elää. Enhän minä siihen muita tarvitse, niinkuin en ole tähänkään asti tarvinnut.

Mutta voin myös kertoa, että ystävät jotka ovat lähelläni pysyneet, jotka yrittävät edes ymmärtää, minkä virheen elämässäni menin tekemään. Osaan heitä myös arvostaa. On päivä jolloin olen unohtanut paskan oloni kiitos ystävien.. Mutta saanko enää tälläisiä päiviä? Miksi tuntuu, että kaikki menee ohi? Mutta se on varmasti oikein minulle, en minä ole ystäviä täällä edes ansainnut.

Tulipa tehtyä eräänlainen testi, tulokset jo jotenki osasin arvata, mutta ainahan sitä voi elätellä toivoa paremmasta..


Oletko masentunut?
Tulokset:
Vastaustesi perusteella näyttää siltä, että käytöksessäsi on runsaasti masennukseen viittaavia merkkejä. Olet ehkä jo huomannut, että perusmielialasi on voimaton, väsynyt ja alakuloinen. Ärtyneisyys, itkuisuus ja välinpitämättömyys ovat sinulle myös tuttuja tunteita. Saatat tuntea itseäsi kohtaan itseinhoa ja mielessäsi on voinut jopa käydä itsetuhoisia ajatuksia. Kärsit kiinnostuksen puutteesta ympäröiviin ihmisiin, harrastuksiin ja omaan hyvinvointiin sekä ulkonäköön. Sisin kokemuksesi on, että olet jollain tapaa ”henkisesti kuollut”.

Niin.. Pakko se on jo pikkuhiljaa myöntää. Turha sitä on kai sisälläkään pitää, en tiedä vaikka päällepäin olisi jo näkynytkin? Ennen tavallaan sain harrastuksestani voimia jatkaa, mutta nykyään se tuntuu vain pahentavan asiaa..

Masennus, todella yleistä, mutta siirrynkin asiasta seuraavaan, eli itsemurhaan.. Yleensä jos joku näin tekee, niin kysymys on "miksi?"
Tämä on tietysti se ensimmäinen kysymys, jonka itsemurhaajan mahdollisesti jäljelle jääneet omaiset kysyvät ensimmäisenä. Oletus on, että täytyy olla jokin erityinen syy. Että elämä on mennyt pieleen joltain osin, on tullut konkreettisia vastoinkäymisiä, mieli on sairastunut tai mitä tahansa muuta. Kenties konkurssi ja velkavankeus odottavat? Ehkä hän oli masentunut?

"Mene terapiaan, mene psykologille TEE JOTAIN!" Tää on niin perkeleen yleistä, että ei mitään järkeä! Joskus mieki uskoin siihen, että puhuminen jonku kanssa auttaa, mutta ei se jumalauta tuu ikinä auttaan, ei se ikinä helpota ku taakkaa kannat silti yksin.