Kun puhutaan metsästäjä-keräilijöistä mieleen tulee usein alkukantaiset ihmiset jossa miehet oli miehiä ja naiset naisia. Miehet toivat ruuan pöytään metsästämällä ja naiset keräilivät lisukkeita ja valmistivat ruuan. Tämä käsitys juontaa juurensa antropologien kiinnostuksesta metsästystä kohtaan sekä metsästä-keräilijöiden taipuksesta korostaa metsästyksen tärkeyttä. Kuitenkin ravinnon kannalta tilanne on aivan toinen. Keräily on todellisuudessa pääasiallinen ravinnonlähde. Jopa 80% ravinnosta voi koostua keräilyn tuotoksista ja vain 20% metsästyksestä. Kyse onkin enemmän metsästyksen rituaalisesta luonteesta ja yhteisön antamasta arvostuksesta. Yksi vertailukohta moderneissa länsimaissa voisi olla olla esimerkiksi kotityöt vs palkkatyö. Tai naisten ammatit vs miesten ammatit. Miesten työlle annetaan erilaista arvostusta riippumatta työn todellisesta merkittävyydestä tai raskaudesta. Erityisesti metsästäjä-keräilijöiden kulttuuria ihannoivat ns. lihaanit, jotka yllättäen ovat yleensä miehiä. Heidän ruokavaliossaan korostuu liha tavalla, joka on mahdollista vain modernin tehotuotannon yhteiskunnassa. Tavallaan kyse on samanlaisista mielikuvista, jossa lihan ja miehisyyden merkitys korostuu.