Sydän täynä valheita.
Sielu turvoksissa.
Aivot turtuneena.
Jatkan elämääni.
Muistot karmaisevat taakse jättäen.
Päättäen, ei enää koskaan.
Nuo ihmisiksi kutsutut olennot,
olennot joita niin paljon ennen pelkäsin.
Eivät voi enää minua koskettaa,
satuttaa sisintäni.
Lähden pois, kauas pois,
muihin maisemiin.
Jätän taaksein,
taaksein kaiken kauhean.
Se kaikki on enää muistoa vain.
Tähän uskoon nukahdan.
Tuudittaudun uneen.
Hyvässä uskossa paremmasta huomisesta.