IRC-Galleria

Kadonneen sormuksen mysteeri

Kevät teki tuloaan, isoäiti haudattiin toissa viikolla.
Nyt olen matkalla perunkirjoituksiin, vaikka ei olisi yhtään intoa mennä kuuntelemaan iniseviä kaukaisia sukulaisia, jotka ovat täällä vain isoäidin perinnön toivossa.
Mutta kun asianajaja kutsui paikalle, pakko se on mennä. Kuuntelemaan sainko vaikka ehkäpä isoäidin päiväpeiton tai sitten parikymppiä juttuseurasta. Ken tietää, mutta tuskinpa saan mitään kovin suurta. Jotakin tunnearvolta merkittävää, eihän minua muuten olisi sinne kutsuttu. Kaukaa tulleet sukulaiset tulivat kutsumatta. Siinä toivossa, että saisivat vaikka isoäidin talon, jonka möisivät sitten eteenpäin pilkkahintaan. Talon jossa hekin ovat olleet joka kesäisissä grillijuhlissa. Ja isoäidin järjestämillä joulupäivällisillä.

Inhoan tällaisia tilanteita. Rahan ahneita kaukaisia sukulaisia, joita on nähnyt satunnaisesti. Keskustelu on väkinäistä ja piilopiruilun makuista.
Asianajaja on myöhässä, kuten on oletettavaakin. Haluisin vain nopeasti pois tästä tilanteesta. Ottaisin sen mitä saisin, vaikka ei ole mitään väliä saanko mitään.

Vihdoinkin asianajaja tulee. Kättely kierros kerinnyt edes puoleen, niin tottahan toki Marketta aukaisee suunsa.
’Kuinka paljon isoäiti on jättänyt perintöä? Paljonko minä saan rahaa? Pakkohan minun on saada suurin osa rahoista, kun hoivasin isoäitiä hänen vanhoilla päivillään.’
On tässä naurussa pidättämistä. Marketta tunki itseään auttamaan, vaikka isoäiti ei apuja kaivannut. Isoäiti oli täyttä terästä viimeiseen hengen vetoon asti. Marketta vain tyrkytti apuaan suuren perinnön toivossa.

No nyt, kun kaikki ovat vaienneet voi asianajaja kertoa uutisensa.
’Kröhöm. No niin. Kaikki ovat koolla ja muutamia ylimääräisiäkin näyttää olevan.’ Asianajaja vilkaisi merkitsevästi Kuusankosken kaukaisia serkkuja.
’ Aune Tuulikki Kuronen, rakastettu äiti ja isoäiti.
Testamentin otsikko.
Aune on jättänyt perintönään hyvin paljon, mutta hyvin harvalle teistä läsnäolijoista.
Vanhimmalle lapselleen Tuomas Juhani Kuroselle, hän on jättänyt 2000€ ja muutamat huonekalut ja koristeet. Toisella sivulla on tarkempi luettelo näistä.
Keskinmäiselle lapselleen Taina Helena Ottavalle os. Kuronen 2000€ ja muutamia arvokkaita koriste-esineitä.
Nuorimmaiselleen Titta Kaisla Niemelälle os. Kuronen hän on perinnöttä jättämisen uhkauksistaan huolimatta jättänyt 2000€ ja Titan niin rakastamat vanhat romaaninsa.
Lapsenlapsilleen hän on perintönä jättänyt kullekkin…’
En jaksanut enää kiinnittää huomiota. Liian pitkäveteiseltä kuulosti. Mutta heräsin jälleen kuuntelemaan, kun nimeni mainittiin viimeisimpänä lapsenlapsista. Aivan erikseen.
’ Tuulian Sofia Ottavalle, Aune Tuulikki Kuronen on jättänyt talonsa tärkeimpineen kalusteineen päivineen. Ja 2,5miljoonaa euroa.’
Hyvä etten alkanut kiljumaan järkytyksestä. Kuulin ympäriltäni kirouksia ja pahansuopaa mutinaa. Enhän minä voi periä isoäidiltä noin paljoa. Olin vain silloin tällöin juttuseurana, ja avustin pienissä askareissa. Tämä tuntuu väärältä. En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä, mietiskelin mielessäni.

Kun tilaisuus päättyi lähdin viivana paikalta pois, palasin kämpälleni kädet täristen.
’Voi luoja. Mitä tästäkin tulee?’ Mietin mielessäni.