Ajattelen sinua yöt ja päivät.
Mutta vain ajatuksissaniko sinun olla saisin?
Eikö tätä eteenpäin voisi viedä?
Mietin sinua liiankin, vaikka sinua tunne en laisin.
Vastaan tulet kadulla hymyillen.
Katselet minua ja nyökkäät.
Sydämeni villiin laukkaan lähteen.
Rauhoutu sydän ei lain.
Kasvon piirteesi on, kuin poltetut silmiini.
Suljen silmäni, ja sinut siinä nään.
Tahtoisin sinua niin koskettaa.
Mutta olisiko se sallittua?
Sinut kun ensimmäisen kerran näin, en voi sydäntäni kahlita,
enkä ajatuksiani enää vangita.
Hymysi on piirtynyt muistiini, silmiesi katse on vanginnut minut.
Olet niin salaperäinen, niin ihmeellinen.
En sinua pois ajatuksistani, saa en sinua pois ajatuksistani.
Olet sinne tullut jäädäksesi.
Haluisin luoksesi tulla.
Tahtoisin sanoa sinulle.
Sanoa sinulle, että välitän sinusta.
Mutta liikaako se olisi?
Emmehän tunne.
Minä tahtoisin selvittää.
Saada selville asioita sinusta.
Tahtoisin niin kovin saada koskettaa.
Haluisin tuntea kätesi omassani.
Vielä kerran, jos sinut nähdä saisin.
Keräisin rohkeuden kertoakseni.
Rohkeutta kysyäkseni.
Seuraisin ilmeitäsi, kuuntelisin puheitasi.
Jos sydämen jyskytykseltä kuulisin mitään.
Kuulisin katseesi katkaistessa ajatusteni kulun.
Läheisyyteni sekoittaa ajatukseni.
Pelkkä näkemisesi sekoittaa tekemiseni.
Olin menossa tuonne, mutta nyt menenkin tänne.
Tämä ei ole tavallista.
Vain sinä aiheutat minulle tämän ongelman.
Ja siksi tahtoisin selvittää.
Tietää mitä mietit.
Selvittää mitä ajattelet.
Saanhan?
Saanhan kysyä?