IRC-Galleria

-Mari-
Poliisit sanoivat ja tekivät niin kuin pelkäsinki. Kyllä tulivat katsomaan pyörää ja tutkivat vähän. Mutta pelkään pahoin, että tähä se jää ainakin pariksi päiväksi.
Voi Miranda. Missä sinä olet? Mitä sinulle on tapahtunut?
Lähdin kotiin päin kävelemää ja ajattelin nukkua vähän.
Mutta kun sain oven suljettua takanani rymähdin vain eteisen lattialle istumaan ja itkemään.

Siinä hetken aikaa nikotellen ja kyyneleitä pyyhkien istuin vain.
Päässäni kieppui asioita ja olin varma. En saisi unta millään, ennen kuin tietäisin, missä Miranda on. Hätkähdin postiluukun kohuksen aiheuttamaan ääneen ja katsoin oven viereen. Mainoksia.
Niin tietenki. Mainosten jakajat eivät lepää.
Kun olin ottamassa mainoksia pois lattialta ja laittamassa niitä lehtikoriin, huomasin niitten seassa kirjeen. Se on tullut ennen mainoksia. Kääntelin kirjettä hetken kädessäni. Kuoressa ei ollut, kuin nimikirjaimet. Kummalle se oli?
Se selviää vain avaamalla.

Kun avasin kirjeen ja tutkin sisältöä, aloin taas itkemään.
Miranda. Rakas pieni Miranda!
Kuka sairas ihminen ottaa tällaisia kuvia?
Tutkin kuvia tarkemmin ja koetin hahmottaa paikkaa.
Makuuhuone vaikutti tutulta. Mutta mistä?
Kenen asunto? Kuka on ottanut nämä kuvat ja miksi?

-Miranda-
En pystynyt nukkumaan. Aivoissani vain kieppui kaikenlaiset asiat.
Daniel, meidän lapsemme, juniori. Mikael, Mari.. Mihin tämä kaikki oikein liittyi ja miksi.
Mitä minä tein täällä Danielin vanhassa asunnossa Mikaelin kanssa. Päätäni alkoi särkeä.
-'Olisiko buranaa? Päätäni särkee kauheasti.'
Mikael mulkaisi minua kohti, mutta nousi tuolilta ja meni keittiöön. Kuulin jääkaapin oven avauksen ja sulkemisen. Kaappien kolahtelua ja vesihana. Tämä talo siis on asuttu? Vaikka Daniel muutti kauan aikaa sitten pois täältä. En tiedä minne ja miksi. Hän vain yhtäkkiä katosi.
-'Siinä on.'
Mikael tyrkkäsi lasin käteeni ja viskasi burana paketin sängylle käteni viereen.
-'Miksi minä olen täällä? Ja miksi juuri sinun seurassa? Mistä tunnet Danielin?'
Kysymys tulva vain pääsi huuliltani. Mikael katsoi minua tarkkaillen ja hänen ilme pehmeni hetkeksi.
-'Daniel on isoveljeni. Vaikea olla tuntematta silloin toista. Syy siihen miksi olet täällä ja minun seurassani. Se pitäisi olla itsestään selvää. Millainen nainen luopuu omasta lapsestaan, vaikka hänellä olisi ollut hyvä tulevaisuuskin tiedossa. Kunnollinen perhe.'

Katsoin silmät suurina Mikaeli kohti. Kieputtelin hänen sanojaan päässäni. Miten niin itsestään selvää? Mistä minua nyt oikein syytetää. Luovuin minun ja Danielin lapsesta vain ja ainoastaan siksi, kun Danieli ei halunnut lasta. Ja minä olin Danielille vain hetken hupi. Hänellä oli kotimaassaan jo tyttöystävä ja lupaava tulevaisuus.
-'Mikael,'kuiskasin hiljaa.' Sinä et tiedä tästä tilanteesta mitään. Miten niin hyvä tulevaisuus luvassa? Daniel jätti minut! Katosi yhtäkkiä, jättäen jälkeen vain pienen selityksen.'
Mikael katsoi minua epäuskoisesti ja näytti vihaiselta.
Minua alkoi pelottaa.