IRC-Galleria

kohta lähen kirjastosta ja kaiketi ostan kaup.hallista systerille niit hemmetin hyviä täytettyjä patonkeja.. se kuitekin valittaisi jos ostaisin vain itselleni :D
yheltä lähtee linkki heinolaan.. jipii..

hiukka o vituttava olo mutta kyl se tästä..
eipä tarvii enää kulkea mikkeli kaduil vähään aikaan ja järkyttyä vanhojen ihmisten hiusväri valinnoista..
näin yhenkin varmasti viisiskymmenis olevan naisen jolla oli purppuranlilat hiukset ja jotai muutaki väriä päässä. vähänkö järkytin ja sit sillei lyhyeksi kynityt..

mihi tämä maalima o menossa??

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen,
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea, kun lumi peittää maan.

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
Vaan ei yhtä tiennyt hän:

kertosäe:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi, kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus,
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan.

kertosäe (2x)

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen,
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen.
Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa,
Vaikkei ole Jumalaa.

kertosäe (2x)

Enää anna en itseäni pompottaa
Olet mennyttä, joku muu on tulevaa
Liian kauan toivoin, luotin, odotin
Paremmasta haaveilin
Nyt mä lähden, nöyryytä et mua enää milloinkaan
Painu vaikka huitsin Nevadaan

kertosäe:
Sitä saa mitä tilaa
Ehkä opit sen sä nyt
Jos kaiken itse pilaa, on turha olla pettynyt
Sitä saa mitää tilaa
Täysin mitoin, kukkupäin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin

Luulit aina mä sun pikku poikas oon
Mutta nyt kulta sä oot jäänyt paitsioon
Nyt saat hoitaa hommas itse, vasså god
Etsi joku aivan muu, minä elän tästä lähin itselleni vain
Sinusta jo tarpeekseni sain

kertosäe

Liian kauan toivoin, luotin, odotin
Paremmasta haaveilin
Nyt mä lähden, nöyryytä et mua enää milloinkaan
Painu vaikka huitsin Nevadaan

Sitä saa mitä tilaa
Ehkä opit sen sä nyt
Jos kaiken itse pilaa, on turha olla pettynyt
Sitä saa mitää tilaa
Täysin mitoin, kukkupäin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin

Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin linnuista, kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden?

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona, kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?
Kuka sai aikaan sen?

Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis,
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen

Olet sekaisin monien houkutustesi kanssa.
Niitä on taas liian paljon,
ja olet vaarassa sotkeutua siimoihisi.


siistii tuollaista judua mie kaipasinki

en osaa olla ilman sinua mä myönnän sen
kuljen kylmät kadut päästä päähän palellen
vain sun kanssasi mä hehkun enkä kaipaa huomiseen
tahdon olla vain hiljaa nukahtaa sun rakkauteen

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

sä tulet silloin kun sä pystyt tiedän sen
olen tyyni katson silmiisi ja hymyilen
meillä on vain tämä hetki pieni ikuisuus
pois on karkottu kylmän tyhjän huoneen raastavuus

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

sä tulet silloin kun sä pystyt sanoit sen
tämän voimin jaksan odottaa taas huomisen
mä pelkään aamuja ja niiden yksinäistä hämärää
tyynyliinaa joka lähtös jälkeen lämpöiseksi jää

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

silloin sattuu, haamukipu kirveltää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

palailen taas joskus..
tänään himaan parantumaan ja saatan palailla joskus viikonlopun mittään kyttää kommentit mitä miulle o laitettu.
sunnuntaiksi pitäisi parantua yhdestä tietystä syystä.. :)

iha vitu siistii.. mie olen kipeä ja pöhkö tulin kouluun..
mutta oli yks juttu mikä oli pakollinen tuua ni pakko se si oli olla.

koulussa koneellaki säästyy matkassa ku ei mee kirjastoon koneelle.. rasittuisin liikaa xD
toivottavasti tervehyn tässä parin päivän sisään koska jos meen himaan niin en haluu olla sunnuntaina kipeä yhdestä mukavasta syystä.. :)

tänään heinolaan jyrääseen.
ehkä näen tuttuja ehkä en.
joittenkin osalta toivon etten törmää, mutta tutut moikatkaa jos kehtaatte xD
mutta miu onnellisuus johtuu aivan muusta.
miu kulta oli eile miu luona yötä..
oli ihanaa jälleen nukkua hänen vieressä.
toivottavasti hän pääsee lauantaina heinolaan miun seuraksi..

Mä filmin kelasin
päiväkirjaa selasin
taaksepäin
Naarmuja filmissä,
roskia mun silmissä
katselin ja näin
Kaikki näkyi hetken
mun edessäin
suljin silmät uudelleen
Menneisyys on kuljettu
yhä silmät suljettuna
mä meen

Lipuu hiljaa huomiseen
tämä minun lautta
kyydissä luulen unta näin
olevan elämäin
Se lipuu hiljaa huomiseen
erehdysten kautta
Kuin Odysseys on retkillään
öisillä hetkillään
Ja kevään tullen tuuli saa
taas multa suunnat sekoittaa
koska tiedän että kaikki edessäin
on vain unelmaa

Monet väännetty
on itkut käännetty
toiset posketkin
On sydän kaskettu
lautalla laskettu
monet kosketkin
ja jokaisen kiven
mä muistan
suljen silmät uudelleen
Menneisyys on kuljettu
yhä silmät suljettuna
mä meen

Lipuu hiljaa huomiseen
tämä minun lautta
kyydissä luulen unta näin
olevan elämäin
Se lipuu hiljaa huomiseen
erehdysten kautta
Kuin Odysseys on retkillään
öisillä hetkillään
Ja kevään tullen tuuli saa
taas multa suunnat sekoittaa
koska tiedän että kaikki edessäin
on vain unelmaa

Lipuu hiljaa huomiseen
tämä minun lautta
kyydissä luulen unta näin
olevan elämäin
Se lipuu hiljaa huomiseen
erehdysten kautta
Kuin Odysseys on retkillään
öisillä hetkillään

Lipuu hiljaa huomiseen...