IRC-Galleria

Vain viivakoodit aukaisee
Tien meidän hermokeskukseen
Yön valot hakkaa tajuntaa
On kaikki helvetin halpaa

kertosäe:
Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
Mutta on vain pakko roikkuu perässä

Vain tuska meidät herättää
Selvästi hetken näkemään
Värit lyö mielen ikkunaan
Ja tunteet pikakelataan

kertosäe

kertosäe

Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
Mutta on vain pakko roikkuu
kertosäe


juupa juu.. elämää ei sen enempää kaiketi

tää päivä o kyl yhtä seko ku maanantai ja eilinen. ihanaa käytii jossai hemmeti konsertissa..
meni kuulo ja kohta menee järki :D
kaks ja puol tuntii jotai hemmetin ns. jazz:sia :D heheee
korvissa soi pitkään viel sen jälkeenkin :D

Suomi24

Olet hukannut ainakin osan järjestäsi kieltäytymällä eräästä kutsusta.
Älä hätäänny,
asia ratkeaa,
sillä eräs ystävä alkaa järjestää asioita puolestasi.

ei kuulosta kovinkaan lupaavalta :D

kohta lähen kirjastosta ja kaiketi ostan kaup.hallista systerille niit hemmetin hyviä täytettyjä patonkeja.. se kuitekin valittaisi jos ostaisin vain itselleni :D
yheltä lähtee linkki heinolaan.. jipii..

hiukka o vituttava olo mutta kyl se tästä..
eipä tarvii enää kulkea mikkeli kaduil vähään aikaan ja järkyttyä vanhojen ihmisten hiusväri valinnoista..
näin yhenkin varmasti viisiskymmenis olevan naisen jolla oli purppuranlilat hiukset ja jotai muutaki väriä päässä. vähänkö järkytin ja sit sillei lyhyeksi kynityt..

mihi tämä maalima o menossa??

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen,
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea, kun lumi peittää maan.

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
Vaan ei yhtä tiennyt hän:

kertosäe:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi, kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus,
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan.

kertosäe (2x)

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen,
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen.
Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa,
Vaikkei ole Jumalaa.

kertosäe (2x)

Enää anna en itseäni pompottaa
Olet mennyttä, joku muu on tulevaa
Liian kauan toivoin, luotin, odotin
Paremmasta haaveilin
Nyt mä lähden, nöyryytä et mua enää milloinkaan
Painu vaikka huitsin Nevadaan

kertosäe:
Sitä saa mitä tilaa
Ehkä opit sen sä nyt
Jos kaiken itse pilaa, on turha olla pettynyt
Sitä saa mitää tilaa
Täysin mitoin, kukkupäin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin

Luulit aina mä sun pikku poikas oon
Mutta nyt kulta sä oot jäänyt paitsioon
Nyt saat hoitaa hommas itse, vasså god
Etsi joku aivan muu, minä elän tästä lähin itselleni vain
Sinusta jo tarpeekseni sain

kertosäe

Liian kauan toivoin, luotin, odotin
Paremmasta haaveilin
Nyt mä lähden, nöyryytä et mua enää milloinkaan
Painu vaikka huitsin Nevadaan

Sitä saa mitä tilaa
Ehkä opit sen sä nyt
Jos kaiken itse pilaa, on turha olla pettynyt
Sitä saa mitää tilaa
Täysin mitoin, kukkupäin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin
Hei, usko pois mun kultasein
Niin on juttu näin

Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin linnuista, kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden?

Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?

Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona, kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?
Kuka sai aikaan sen?

Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis,
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen

Olet sekaisin monien houkutustesi kanssa.
Niitä on taas liian paljon,
ja olet vaarassa sotkeutua siimoihisi.


siistii tuollaista judua mie kaipasinki

en osaa olla ilman sinua mä myönnän sen
kuljen kylmät kadut päästä päähän palellen
vain sun kanssasi mä hehkun enkä kaipaa huomiseen
tahdon olla vain hiljaa nukahtaa sun rakkauteen

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

sä tulet silloin kun sä pystyt tiedän sen
olen tyyni katson silmiisi ja hymyilen
meillä on vain tämä hetki pieni ikuisuus
pois on karkottu kylmän tyhjän huoneen raastavuus

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

sä tulet silloin kun sä pystyt sanoit sen
tämän voimin jaksan odottaa taas huomisen
mä pelkään aamuja ja niiden yksinäistä hämärää
tyynyliinaa joka lähtös jälkeen lämpöiseksi jää

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

kun olet poissa
olen pelkkä tyhjä kuori vain
haamukipua kun oisit yhä rinnallain
kun olet poissa
käännän kylkeä en sua nää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

silloin sattuu, haamukipu kirveltää
silloin sattuu, haamukipu kirveltää

palailen taas joskus..
tänään himaan parantumaan ja saatan palailla joskus viikonlopun mittään kyttää kommentit mitä miulle o laitettu.
sunnuntaiksi pitäisi parantua yhdestä tietystä syystä.. :)