Viime aikoina mieltäni on vaivannut kysymykset: Olenko sittenkään valmis tähän? Haluanko sittenkään olla onnellinen hänen kanssaan? Osaanko edes?
Olen huomannut asioiden menevän niin nopeasti eteenpäin etten tiedä enää missä vaiheessa tipuin kyydistä vai kerkesinkö mukaan ollenkaan...
En tiedä mitä sanoa tai miten ilmaista muille se pelko ja ahdistus joka minua on painanut jo jonkin aikaa..helppoa esittää onnellista ja antaa muiden olla hyvillä mielin...vaikeinta se on ilmaista sille jolle se olisi tärkeintä kertoa...liian vaikeaa tämä elämä...
Voin vain pyytää anteeksi kaikilta etten osaa enää ilmaista itseäni tavalla jolla ennen osasin...ehkä joku kuulee tämän avunhuudon ja ojentaa auttavan kätensä...