IRC-Galleria

Turun uusi pääkirjasto on pikaisella visiitillä ulkoa ja sisältä vaikuttava kokonaisuus.
Kirjastoa ei ole rakennettu tyypilliseen tungetaan kaikki kirjat vain johonkin hikiseen varastohalliin periaatteella vaan suunnitteluun on käytetty aikaa ja rakennusjälki on kaunista.

Kirjastossa on sitä suuren maailman meininkiä. Varsinkin kiviportaissa, jotka vievät ykkösestä kakkoseen tai kakkosesta ykköseen.

Sisälle kirjastoon astuessa näinkin vaatimattomalle ihmiselle kuin minä oli aula jo upea.
Tilaa on vaikka kuinka ja väkeä on kuin Naantalin tuhkamarkkinoilla. Arkkitehtuurisia ihmeitä siellä täällä, mutta niihin en ota sen enempää kantaa.

Kirjastossa oli tilaa liikkua, mutta joidenkin palveluiden kuten portaiden löytäminen oli alkuunsa hankalaa. Myöskin suurin osa tietokoneista oli (jo) epäkunnossa uudessa kirjastossa.

Lukemiseen luultavasti tarkoitetut tuolit erosivat suuresti Ilpoisten kirjaston vinojalkaisistamuovihirvityksistä joihin istuminen syöksi sinut kanveesiin. Koeajoa en valitettavasti ehtinyt suorittaa, ehkäpä toiste sitten.

Pöydillä oli lukuvaloja, joten nyt kirjastossa näkee lukea ilman omaa taskulamppua.
Pinnat oli viimeistelty nätisti, mutta joitakin virheitä tarkemmassa syynissä ilmeni (epätasaisuuksia ym. rakennusvirheitä).

Uudesta kirjastosta ei tuntunut löytävän mitään. Kaikki tuntui olevan kovin hajanaisesti siellä täällä. Edes lehtiä ei löydä samasta hyllystä joten jos haluat Tieteen Kuvalehden ja jonkun pyörälehden saat juosta kirjaston päästä päähän.

Portaiden löytäminen oli todella hankalaa ja kakkosen sekä kolmosen portaikko oli todella ruma. Punainen maali, joka tuoksui vieläkin etovalta ei houkuttanut allekirjoittanutta. En tiedä onko rakennuksesta löytyvä hissi tarkoitettu ainoastaan liikuntarajoitteisille vai kaikelle kansalle, mutta seuraavalla kerralla käytän kyllä hissiä. Hissiä ei tullut testattua.

Uusi kirjasto eroaa suuresti mikäli verrataan muihin kirjastoihin. Tässä kirjastossa ei ole enää hautajaismaista meininkiä vaan kaverin kanssa voi keskustella saamatta vihaisia katseita jokaiselta ihmiseltä.

Hakukoneet eivät tainneet olla tarkoitettuja kirjojen hakemiseen vaan jokaisessa ruudussa tuntui vilkkuvan googlen haussa "vaalikone". Vaalivillitys tuntee iskeneen kunnolla kirjastoonkin. Puolen tunnin jäätävän etsinnän tuloksena raahaan itseni kirjaston palvelupisteelle (joita oli useampi kuin yksi) ja pyydän sankareita tilaamaan kirjan.
Lähitulevaisuudessa selviää tilataanko kirja vai ei, toivottavasti, sillä en omaa rahoja kirjan ostoon.

Palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja vielä kerran ystävällistä. Neuvojakin sai kunhan vain kysyi.

Uusia palautus- ja lainausautomaageja en testannut, sillä sellaista tarvetta ei paikalliseen ollut. Toivottavasti nämä toimivat paremmin kuin Wanhat pääkirjastossa olleet automaagit - ne kun eivät toimineet.

"Tieto on valtaa."