Ei ole todellakaan hauskaa kun ystävät (ihmiset ja eläimet) kuolee ympäriltä....
Mutta sekään ei ole hauskaa että juuri kun olet löytänyt jonkun uuden ihmisen elämääsi,
joudut hänet menettämään siksi ettei hän hyväksy menneisyyttäsi!
Minkä minä muka meinneisyydelleni voin? Siis tässä vaiheessa....?
Tiedän että olen ollut typerä ja tehnyt typeriä asioita, liikkunut väärien ihmisten kanssa yms...
Mutta se on menneisyyttä!
Minusta hienoa on se, jos on käynyt siellä aivan pohjalla ja pystynyt räpiköimään takaisin
pinnalle, eli selvinnyt siitä.... Se nimittäin ei ole helppoa!
Onneksi tulevaisuuteensa edes jokainen pystyy jollakin tavalla vaikuttamaan vielä tänään...
Ei näköjään siihen, kenen kanssa sen jakaa mutta ainakin joihinkin asioihin! :)
Kaipaan teitä kaikkia poismenneitä ystäviäni!!
Onneksi yksi asia sentään lohduttaa... Se että tiedän että teillä on nyt hyvä olla...
Kukaan ei satuta teitä ja saatte olla rauhassa... Ja tietysti tieto siitä, että me tulemme
vielä kohtaamaan... Emme ehkä pian mutta siihen asti että tulen luoksenne,
asutte aina sydämessäni, enkä koskaan, en koskaan lakkaa teitä rakastamasta!
Levätkää rauhassa ystävät rakkaat! Kaipaan teitä niin paljon, mutta vielä me kohdataan! <3 :)