Siis joskushan ihmisen on nukuttava ja syötävä tai pää hajoaa!! (jos siis on selvinpäin!)
Tosin se on alkanu jo hajoomaan!
Ei tällasta kukaan jaksa! Kaikki paska kaatuu niskaan mut
silti täytyy vaan koittaa elää normaalia elämää...
Esittää että kaikki on hyvin vaikka todellisuudessa mikään ei oo hyvin!
Mutta pakko on koirat hoitaa ja esittää et kaikki on ok.
joo, kaikki on ihan ok, jos se tarkottaa sitä että mikään ei tunnu
miltään, että hymyilen siks että muut odottaa mun hymyilevän eikä
alottais sitä raivostuttavaa kyselyä, "mikä sulla on?"
Miks en vois vaan unohtaa?
Miks tää kaikki sattuu muhun niin helvetin paljon?
Miks?
Ei tää sattunu mulle! Miks mä siis joudun kärsimään?
ja tuntuu ihan tosissaan kun se kaikki olis tapahtunu just
mulle? Tai tapahtuhan se tavallaan... Mutta ei konkreettisesti!
Eikö kukaan voi poistaa tätä tuskaa?
Tai edes yrittää auttaa unohtamaan?