On ollut kyllä aikamoista. Otin viime perjantaina todella spontaanin lähdön 10 minuutin varoitusajalla Ilosaarirockiin. Ilman kenkiä ja oikeastaan mitään tavaroita, euro taskussa. Oli todella hienot juhlat ja musameno, huh! Pummilla matkustin ekaa kertaa niin pitkän matkan, halpaa ja asennetta. Maanantain takastulomatkalla ei sitten päästykään ihan Stadiin asti, vaan lennettiin Kiteen asemalla pois (siinä aseman vieressä oli useamman sata metriä pitkä "puujono", hakattua puuta kasassa, siinä oli monen mehtän verran matskua) ja päätettiin sitten liftata eteenpäin. Meni n. 15 min, ja komeaksi maalattu hippipaku pysähtyy. Kaverit vaan heittää: "lähtekää mökille, käydään kaupassa ostaa safkaa ja bisseä ja mennään tohon Saimaan rannalle". Siinä vaiheessa ei hirveästi emmitty!
Ihmiset (nää uudet tuttavuudet oli tosi eläviä ja henkisen polun jäbiä) oli uskomattomia, luonto kaunista ja kaikki natsas. Vaikka iski hirveä kuume ja olin ihan houreissa, sen osas ottaa yllättävän hyvin vastaan. Tiistai-iltana saavuttiin sitten takas tänne.
Vapauttavaa ja todella kasvattavaa, varsinkin mökkikeskustelut Ilpon kanssa ja reissu muutenkin. Nyt sitä on sitten (en tiedä onko possutauti, ehkä) kipeenä monta päivää lepäillyt, tänään ehkä eka päivä kun alkaa jo piristyä ja tulla oikeasti tosi hyvä olo. Käynyt paljon kaikenlaista tässä läpi, ja oivaltamisen jälkeen on pysynyt paljon paremmin mielessä ja käytännössä eräs asia, joka varmasti helpottaa ihmissuhteita.
Kiitoksia tästä kaikesta mitä minulle suodaan - ja mitä itselleni suon.