Ikuisuuden tunnustaminen auttaa hidastamaan tahtia - eihän minulla olekaan kiire minnekkään. Minne olisinkaan menossa? Miksi minun pitäisi olla tässä ja nyt jotenkin "parempi" heppu kuin tämä minä, joka kirjoittaa tätä tekstiä? Kysymysten äärellä. Oivallan.