Verse:
Kaupungin valot loistaa kuin auringon valo
kulkea hämärässä emmä taho
tahon nähä kirkkaat kasvot ihmisten
pimeäs ei näy valo lämpimän ihmeisen
läpi avaruuden valo pallollemme virtaa
elävöittää koskettaen kehojemme pintaa
äiti maa pyörien tanssii ja
toisaalla on yö
ennen aamunkoittoo pimeässä elävien
sydän lyö
pohjolassa kaamoksessa valon säteitä harvakseltaan
pohjantähden pilke silmäkulmas kummastellaan
on pimeää, mut ei varjoja lainkaan
senkin se valo saa taiallaan aikaan
tähti palaa mut ei sen ydinpommit katalii
lämmön aallon laskee kuin peitteen päälle lapsen
siis lamppu päälle tai kynttilä tunnelmallinen
homo erectus näytti tulen teon, valon mallin sen
Kertsi:
Mä näen ympärilläni paljon valoa
sen peilikuvana myös paljon varjoja
onni paljon kätkee alleen, ihminenkin valon jatke
yksi elämän salaisuuksista kätkeytyy valon alle
tää on kunnianosoitus kaikelle valon aikaansaamalle
esimerkiks sun aurinkoiselle naamalle
yö koittaa ja tähdet kaukana lymyilee
mut silti se kuu-ukko vaan hymyilee
valoa heijastaen.