IRC-Galleria

Näköjään se keskiviikkopäivältä näyttää, kun tänne taas kirjoitan. On ollut tuota väliä sen takia tuossa, että olen sairastellut, mutta siitä ei enää tarvitse huolia, koska olen nyt taas aina yhtä karmiva itseni. Saatte kuunnella mun juttuja, mutta tähän sain luvankin niin miksi jättää tilaisuus käyttämättä.
Tänään voisin ottaa aiheekseni onko minulla jotain jäljellä? Tällainen peruskysymys, johon on hankala näin suoralta kädeltä vastausta antaa. Johdan kumminkin ajattelun toiseen malliin ja mietin onko minulla jotain jäljellä, jota pelkään menettämäni, että en uskalla tehdä asioita, joita tahtoisin.
Mitähän minä sitten tahtoisin? Tahtoisin tuota noin joo kyllä... luultavasti jotain, jota tässä en paljasta, että ei minua naureta ainakaan ulos suoraan sitten myöhemmin, kun joku lukee tätä. Älkää käsittäkö tietenkään väärin! Se ei ole mitään pervoa... tällä kertaa. Ajattelin asiaa oikein vakavasti, mutta en siltikään uskalla tarttua siihen.
En edes tiedä mistä minun olisi hyvä alkaa ja ehdottomasti en voi kysyä tämän kanssa mistään apua, koska noh minut naurettaisiin ulos tai sitten. Miksi maailman pitää olla niin vaikea? Miksi ennen uskalsi tehdä sellaisiakin asioita, jotka nyt saisivat vain änkyttämään jotain sillä hetkellä, kun nuo sanat saattavat ratkaista lopun elämän. Miksi juuri minun täytyy tehdä se? Ehkä ei ole toista mahdollisuutta vain tarttua tilaisuuteen. Silti tuo yksi siirto voi olla ratkaiseva myös monelta muulta kannalta kuin vain yhden ihmisen osalta. Se voi pilata osan elämää tai ainakin monta vuotta, jos tyrin sen oikein pahasti.
Mutta silti, jos tarttuisin tilaisuuteen? Jos onnistuisin koko elämäni saattaisi muuttua uudella tapaa ja kokisin, että minulal olisi mahdollisuus. Voisin myös irtautua jostain ja saada jotain uutta ja tärkeätä tilalle.

Carpe diem.

http://www.youtube.com/watch?v=trvL7b749g4