IRC-Galleria

Vihreää. Keltaista. Punaista. Oranssia.
Syksyn värejä lukemattomissa tansseissa,
Jokaisen tuulen uuden puhalluksen,
Luodessa vierelleen pyörteen,
Taianomaisen värien ilotulituksen.
Lehtien leikkiessä iloisesti tuulessa,
Viiman toivottaessa ne tervetulleeksi.
Lehtipuiden hymyillessä,
Vilkuttaessa rakkaille kasvateilleen,
Lähettääkseen nämä takaisin maahan,
Kohti alkavaa seikkailuaan.


Vihreää.
Kesän viimeisten hetkien aikaa,
Auringonsäteiden kilpaillessa kirkkaudestaan,
Johdottaessaan väsyneitä jatkamaan.
Tuttujen kasvojen palatessa yhteen,
Puhaltamaan taivaanrantaan saippuakuplia,
Katsomaan niiden nousua ilmaan,
Täyttämään taivaankannen sinellään,
Värittämään sen jokaisen ilmeen,
Jotka kauas lapsuuteen kadotimme.
Mielessä on epätoivoinen kuiskaus,
Tämä on viimeinen kerta.

Keltaista.
Askelten kiihtyessä pakenevaan juoksuun,
Nuoruuden varjojen saavuttaessa,
Illan pimeyteen piiloutuessa,
Ympärillään vain loputonta tyhjyyttä.
Yksinäiset askeleet jalkakäytävällä,
Heikon katulampun valaistessa,
Kohtaan viimein tuon vaahteran.
Keltaiset lehdet tähtimeressä,
Illan jo hehkuvassa pimeydessä,
Kohtaavien katseiden hymy,
Vanhat muistot ovat täällä.

Olenko enää niin yksin?

Punaista.
Viime syksyn leiskuvat liekit,
Palavat yksin hiljaisuudessaan,
Kirkkaan viimeisen kyyneleen,
Hukkuessa pohjattomaan mereen.
Vaahteran punaisten lehtien,
Lämmön lahjoittaen ympärilleen,
Kerrot minulle olevasi täällä,
Sydämen paljastaessa totuuden,
Silmät syksyn ruskeaa,
Hymyn maalatessa taivaanrantaa,
Tuodessaan mukanaan rakkauden.

Tartu käteeni.

Oranssia.
Katseen tuodessa mukanaan pelkoa,
Askeleista epävarman tulevaisuuden,
Hehkua kirkkaan sinisten silmien,
Oletko sinä silloin paikalla?
Vaahteran värittäessä oranssillaan,
Keskellä syksyn puhaltavien tuulien,
Heiluttaessa meille jäähyväisiään,
Syksyn kirkkailla väreillään.
Vihreää. Keltaista. Punaista. Oranssia.
Kietoessani käsivarret ympärillesi,
Tuntiessani turvallisuuden lämmön.

En pelkää enää.

IÂ’m best at ruining my life

Every day when I open my eyes,
I see the same faces of guilty,
there is no way to escape.
Run through the darkness,
try to stick to one,
before the greenery of eyes is gone.

Coldness of steel,
it will move through me.
Moments of the past fragile in front of me,
who is the killer?
This all happened when you left,
can you remember that time?

It was just one momentÂ…
I hope that everything could be otherwise,
but everything is just a memory.
The heat of your hand has disappeared,
get ready to take your last breath.

The last moment is remaining,
rising your arm toward the sky,
while the last drop of blood falls,
The end has come.

Näköjään se keskiviikkopäivältä näyttää, kun tänne taas kirjoitan. On ollut tuota väliä sen takia tuossa, että olen sairastellut, mutta siitä ei enää tarvitse huolia, koska olen nyt taas aina yhtä karmiva itseni. Saatte kuunnella mun juttuja, mutta tähän sain luvankin niin miksi jättää tilaisuus käyttämättä.
Tänään voisin ottaa aiheekseni onko minulla jotain jäljellä? Tällainen peruskysymys, johon on hankala näin suoralta kädeltä vastausta antaa. Johdan kumminkin ajattelun toiseen malliin ja mietin onko minulla jotain jäljellä, jota pelkään menettämäni, että en uskalla tehdä asioita, joita tahtoisin.
Mitähän minä sitten tahtoisin? Tahtoisin tuota noin joo kyllä... luultavasti jotain, jota tässä en paljasta, että ei minua naureta ainakaan ulos suoraan sitten myöhemmin, kun joku lukee tätä. Älkää käsittäkö tietenkään väärin! Se ei ole mitään pervoa... tällä kertaa. Ajattelin asiaa oikein vakavasti, mutta en siltikään uskalla tarttua siihen.
En edes tiedä mistä minun olisi hyvä alkaa ja ehdottomasti en voi kysyä tämän kanssa mistään apua, koska noh minut naurettaisiin ulos tai sitten. Miksi maailman pitää olla niin vaikea? Miksi ennen uskalsi tehdä sellaisiakin asioita, jotka nyt saisivat vain änkyttämään jotain sillä hetkellä, kun nuo sanat saattavat ratkaista lopun elämän. Miksi juuri minun täytyy tehdä se? Ehkä ei ole toista mahdollisuutta vain tarttua tilaisuuteen. Silti tuo yksi siirto voi olla ratkaiseva myös monelta muulta kannalta kuin vain yhden ihmisen osalta. Se voi pilata osan elämää tai ainakin monta vuotta, jos tyrin sen oikein pahasti.
Mutta silti, jos tarttuisin tilaisuuteen? Jos onnistuisin koko elämäni saattaisi muuttua uudella tapaa ja kokisin, että minulal olisi mahdollisuus. Voisin myös irtautua jostain ja saada jotain uutta ja tärkeätä tilalle.

Carpe diem.

http://www.youtube.com/watch?v=trvL7b749g4

Pitkään aikaan minulla ei ole ollut minkäänlaista tavoitetta, mitä elämässäni halusin. Olen vain toivonut sen menevän omia aikojaan mahdollisimman hyvin ja olin valmis kohtaamaan pettymykset elämässäni. Viime koeviikon aikana tein lupauksen, josta päätin pitää kiinni. Tavoitteeni oli tehdä läksyt heti kotiin tultuani, jonka jälkeen minun piti lähteä lenkille. Tämä sama rytmi tulisi jatkumaan ainakin koko viidennen jakson ajan, koska minulla on erityisen luotettava pikkusisko vahtina, joka varmasti katsoo, että teen ne läksyt kunnolla ja lähettää naurun saattelemana minut lenkille.
Tämä jakso kestää viisi viikkoa, jonka jälkeen minulla on tarkoituksena jatkaa juoksemista aina vain pidempien matkojen kanssa. En lähde kovin kovalla tahdilla, että en väsähdä jo alussa vaan pyrin lähtemään tahdilla, josta nouseminen korkeammalle käy ketterästi. Saatte seurata etenemistäni seuraavat viisi viikkoa ja pyrin kirjoittamaan ainakin kerran viikossa edistymiseni tänne.
Tänään alkoi vasta viides jakso, joten läksyä ei tullut kovinkaan paljon. Pääsin jo neljältä kotiin ja aloin tekemään läksyjä pikkusiskon vahtiessani läksyjen tekoa. Läksyt tehtyäni syön hieman ja katsoin tarkemmin ulkona olevaa tilannetta. Koko päivän oli tihuttanut vähän, joten odotettavissa pienellä lenkilläni oli sadetta. Lähdin kuitenkin reippasin askelin Killswitch engagen kappaleen Eye of storm mukana kohti sunnuntai postilaatikkoamme. Matka taittui nopeasti ja ensimmäisen ylämäen kohdalla kappaleeni vaihtui Sonic Syndicaten Deniediksi. Puoleen väliin päästyäni alensin hieman nopeuttani, jotta jaksaisin juosta koko matkan. Kuitenkin musiikki teki tepposensa ja päälle tuli Dragonforcen Through The Fire and Flames. Vauhti kiihtyi ja lopulta saavutin päätepisteeni, kotini. Matkaa oli taittunut reilut kolme kilometriä, jonka juokseminen verkkaalla tahdilla on tämän ensimmäisen juoksuviikkoni tavoite, jonka jälkeen on tarkoitus nostella matkaa tasaiseen tahtiin.
Suosittelen jokaista ottamaan esille tavotteita, jotka pyrkii myös toteuttamaan. Se kohottaa huomattavasti myös itsetuntoa! ;)

Ps: Minulle saa suositella kappaleita, joita kuuntelisin juostessani! Musiikkimakuni kuitenkin on hyvin paljon kaikenlaisen metallin kannalta, että siltä pohjalta kannattaa lähteä ehdottelemaan.

~Mikko~

Ensimmäinen kerta takana ja huomenna jo toinen edessä.

Tänään otin aiheekseni käsitellä, mitä se valta oikeastaan on ja mikä on sitä todellista valtaa. Lyhyesti sanottuna voisin kuvailla valtaa, että se on voima, jonka avulla voi vaikuttaa asioihin ympärillään. Lähes jokainen ihminen haluaa jonkin asteista valtaa vähintäänkin siinä perhepiirissä.
Jokaisesta ei tule johtajaa, jolla on valta käsissään, vaikka johtajan työssä on monia asioita, joita voi laskea eduksi. Suurin syy luultavasti siihen, että kaikki ihmiset eivät tavoittele samanlaista valtaa on se, että vallan kautta myös vastuu ympäristöstä lisääntyy. Johtajan pitää pitää huolta yrityksestä ja sen asioista, kun taas tavallinen tallaaja joutuu tekemään vain sitä perustyötä. Johtaja tarkastaa, että työpaikka on viihtyisä, rahaa käytetään oikein ja jne.
Mitä tapahtuu sitten, kun asiat menevät yrityksessä huonosti tai kaveriporukan kanssa on tullut joku suuri riita, johon etsitään syntipukkia. Tässä vaiheessa yleensä johtaja astuu kehiin ja kaikki vastuu sysätään hänen niskaansa. Yhtiössä johtaja voidaan erottaa, kun taas kaveriporukassa voidaan hankkia esimerkiksi uusi johtaja tilalle.
Mitä se valta sitten oikeastaan on? Onko valtaa, että omaa viehättävän ulkonäön, jolla on vaikutusta muiden katseisiin. Onko vallan oikea väline vahvat lihakset, jollaisia ei kotikulmilta löydy. Näitä asioita pohdin ja tulin siihen tulokseen, että ne kaikki ovat vallan väleneitä omalla tavallaan ja niistä kaikista voi jotenkin hyötyä. Silti mielestäni tieto on näistä kaikista eniten sitä todellista valtaa. Tietämällä asioita voi osoittaa olemansa huomattavasti fiksumpi, tietämällä asioista voi ymmärtää maailmaa paremmin ja se ketä yleensä tietää aina toista enemmän asioista muutenkin tulee menestymään usein paremmin. Tietoa on monenlaista, joten ketään ei voi tulla täydelliseksi tiedon hallitsijaksi luultavasti ikinä vaan ihmisten pitää erikoistua.
Mietin, että itsekin haluaisin olla jonkinlainen mestari jollain alalla, mutta mitään ei tullut hetkeen mieleen. Olisi mukava osata soittaa kitaraa ja saada hyvä fiilis soittaessaan lempimusiikki kappalettaan. Tahtoisin myös omata jonkinlaiset tiedot kouluaineissa, että minulle tulisi hyvät jatkomahdollisuudet opiskeluni kanssa. Haluaisin tietää maailmanmenosta ehkä vielä tätä kaikkea enemmän ja oppia ymmärtämään sitä ja ihmisiä.

http://www.youtube.com/watch?v=fz8CgUt5ck4

Voisin matkustaa pilvilinnojen päällä, tehdä mitä ikinä haluan. Lähteä katsomaan auringonlaskua, jonka jälkeen suunnata minne tahtoisin. Pystyisin pysäyttämään ajan ja elää ne rakkaimmat hetken uudelleen vailla huolta niin, että pystyisin jopa korjata kaikki tekemäni virheet. Olisin se, joka voisi päättää maailman asioista ja saisin osakseni rakkautta. Olisin sellainen aina sillä hetkellä, mikä toivoisin olevani. Aikani olisi niin rajaton, että kykenisin tekemään mitä ikinä haluaisin. Yhdellä käden heilautuksella edessä seisoisivat ovet, joita voisin avata halutessani ja kaikki olisi minulle valmiina. Pystyisin tehdä mitä ikinä haluan juuri siinä paikassa missä sitten sillä hetkellä olisinkin, koulussa, kotona tai töissä. Olisin jopa niin mahtava, että pystyisin vaikuttamaan teoillani muiden mielipiteisiin ja minua ihaltaisiin kykyjeni tähden. Lopulta koko unelmointi menisi siihen, että toivoisin, että voisin päättää täydellisesti riippumattomana muista mitä maailmalle tapahtuisi.
Aloitin unelmoimiseni yksinkertaisilla asioilla jatkaen aina sitten kohti suurempia asioita tajuamatta yhtään sen seurauksia. Se kuulosti hyvin yksinkertaiselta sanoa, mutta pelkkien sanojen takana oli paljon suurempi merkitys. Tälläisistä asioista puhuminen leikillään ajatellematta sen seurauksia ei ole kovin viisasta, koska jos minä olisin maailman johtaja pahimman angstini vallassa minä sen sitten tulisin tuhoamaan lopullisesti, kun minulla olisi voimat siihen sitten. Loppujen lopuksi en ajatellut asioita kovinkaan syvällisesti vaan heitin mitä mieleeni juuri siltä hetkellä sattui tulemaan. Koitetaanpa uuden kerran ja katsotaan miten se tällä kertaa sujuu.
Haluaisin... jaa... haluaisin tietää todella mitä oikeasti haluaisin. Maallinen tavara on oikeasti niin toissa-arvoista elämässä, että loppujen lopuksi, kun ajattelen minulta tuntuu löytyvän aivan kaikki. Ehkä haluaisin, että osa ystävistäni, jota en ole koskaan edes nähnyt voisivat tulla käymään luonani. Siinä olisi sitä jotain hyvin arvokasta ja toisella kerralla tuleminenkin välimatkojen takia olisi niin paljon helpompaa. Ehkä olisi myös hyvä, jos joku ymmärtäisi minua hieman eri tavalla, kun kaikki muut. Uskon itseasiassa jo löytäneeni ihmisiä, jotka ymmärtävät minua tällä kyseisellä tavalla, mutta en ole saanut kertaakaan puhua heidän kanssaan kasvotusten. Ulkonäöltäni olen kuin leppäkeihäs, mutta parempi sekin on kuin jokin sontakasa? Rakkaus olisi myös ehkä toivomuslistallani ja sen käsittelyyn palaan luultavasti hyvin todennäköisesti jo tällä viikolla. Olisi myös ihana olla erilainen, kun oikeasti on. Todellisuus on hieman karu myönnettäköön eikä se tule tästä minnekkään suuntaan paranemaan. Luultavasti hyvin pian kukaan ei enää kestä nähdä todellisuutta.
Minulla oli unelma, mutta peili on nähtävästi särkynyt hyvin pahasti ja aina, kun palasia alkaa kokoamaan taas yhteen saa aikaan vain enemmän sirpaleita. Loppujen lopuksi saa nähdä, mihin ne tässä elämässä johtavat. Toivotan kuitenkin kaikille onnea unelmiensa kanssa eikä se taisto lopu koskaan... paitsi ehkä minun osaltani. ;)

Kse - Desperate times http://www.youtube.com/watch?v=JK8HanunNzo

Ilta on noussut taivaanrannan välille ja kaikkialla on aivan hiljaista lukuun ottamatta tuota musiikin soimista. Hetki tallentuu muistoon syvälle sisimpäämme, kun katsomme toisiamme. Kumpikaan ei puhu sanaakaan, koska side on niin vahva, että sanojakaan ei enää tarvita. Puiden humina valtaa tilan ja tuuli puhaltaa. Kylmä? Se tunne kestää vain hetken, kunnes se on poissa. Suljet silmäsi, kunnes avaat ne uudelleen. Saatat tuntea käsivarret ympärilläsi pitämässä sinua lämpimänä välittämättä ollenkaan omasta olotilastaan.
Olette niin lähellä toisianne, että saatat tuntea toisen hengityksen tahdin ja jopa sydämen voimakkaan tykytyksen. Katseet kohtaavat ja pysähtyvät uudelleen noihin kauniisiin sinisiin silmiin. Kädet koskettavat hellästi ruskeita hiuksiasi ja silmät laulavat.
"Mitä, jos et ole täällä enää huomenna?", siniset silmät kysyvät ja nostavat esille hyvin suoran katseen. Tuo katse paljastaa enemmän kuin mikään muu sana. Siinä heijastuu tuskaa, surua ja pelkoa. Myös odotuksen tunne näkyy tilanteesta, kun katseet kohtaavat uudemman kerran.
"Miksi en olisi?", rauhallinen ääni yrittää vapauttaa tilaan jonkinlaista rentoutuneisuutta, mutta täysin turhaan. Siniset silmät eivät ole selvästikään tyytyväisiä vastaukseesi, jonka annat. Niillä on jotain hyvin tärkeätä kerrottavaa sinulle.
"Mikään ei säily ikuisesti. Minä hetkenä hyvänsä sinä voit olla jo poissa!", epätoivoinen huuto valtaa tilan. Huudossa on niin paljon pelkoa, että se jähmettäää kuulijansa. Hetken on taas aivan hiljaista, kunnes peili särkyy.
"Minä lupaan sinulle", rauhallinen vastaus kuuluu ja niin hetki on vihdoin ohi. Nopea suudelma lopettaa tilanteen ja kaksi polkua lähtevät kulkemaan eri suuntiin kohti huomista lupausta.

Aika kuluu hiljaa, kun siniset silmät vain istuvat lammen rannassa katsellen auringonlaskua. Tänään oli se aika, kun lupaus tulisi täytettäväksi. Aika kului eikä vastausta kuulunut, mutta tyttö vain istui. Aurinko oli jo laskemassa kovaa vauhtia alas, mutta luottamus pysyi. Askeleet kuuluivat hiljaisesti ja tyttö kääntyi. Katseet kohtasivat ja hymy nousi molempien kasvoille, tilanne olisi heidän viimeinen katseensa. Poika juoksi tyttöään kohti sen minkä jaloistaan pääsi tajuamatta sen olevan liian myöhäistä. Hetkeä myöhemmin maailma pysähtyi, kaikki ympäristö oli pysähtynyt lukuun ottamatta kohti ajavaa autoa. Tuo auto ajoi yli sadan kilometrin tuntivauhtia välittämättä mitään.
Valtava tömähdys kuului auton osuessa kohteeseensa. Kierähdys ja sen voima oli valtava ja niin kova vauhti oli tappava. Itkevät siniset silmät nousivat pintaan juostessaan kohti toivoaan autoilijan kaahatessa pois. Valtava meteli täytti ympäristön sekunniksi toisen katsoessa noita sinisiä silmiä vielä viimeisen kerran.

Rakastan sinua.

---

Kse - Still beats your name
http://www.youtube.com/watch?v=0a6tktJzLcE

Mitä jos suljet silmäsi?
hiljaisuus valtaa tilan,
selkä selkää vasten,
kohti lopullista kohtaamista.

Rakkaus?

Oletko kuullut tuon sanan?
Sinua ei selvästikään huoleta,
mutta miksi olet... noin hiljaa?
Ovet ovat sinulle auki,
rakkautta et kuitenkaan saa.
Mitä jos suljet silmäsi?

Rakkaus?

Isku keskelle sydäntäsi,
se riipaisi enemmän kuin pintaa,
vain surua ja tuskaa,
mitä teet kun kun kuulet sen?
Toinen on tarttunut tilaisuuteen.
Avustat häntä työssään,
mitä sinulta puuttuu?

Rakkaus?

Se viimeinen hetki on käsillä,
molemmat kääntyvät ympäri,
nyt on viimeinen tilaisuus sulkea silmäsi!
Haluat kuitenkin yrittää,
minkä takia teet sen,
vaikka tiedät, että häviät?

Rakkaus?

Nuo siniset silmät,
ruskeat hiukset?
Tunteesi puhuvat,
eivät sanasi.
On vain ongelma,
miten asiat sanoa,
Mitä, jos suljet silmäsi?

Isku.

---

Rakkaus on psyykkinen itsemurha?

http://www.youtube.com/watch?v=Q83lWwfJR-s

Lähes iänkaikkinen valo, aurinko paistaa tietokonehuoneeni, lapsena ollessani entisen leikkihuoneeni ikkunasta. Mitä se oikein merkitsee? Ainakaan ei tule kovin angstinen olo katsellessa tuota lämpöä hehkuvaa palloa. Se on laskeutumassa hiljalleen omaa vauhtiaan, jota ihminen ei edes paljaalla silmällä kykene erottamaan. Siinä samalla laskeutuvat päivän muistot hiljalleen kohti menneisyyttä. Niihin vaikuttaminen alkaa olla jo melko vaikeaa ja edessä on niistä lähtevät seuraukset.
Ihmisten ei pitäisi katua menneisyyttään tai vääriä valintojaan. Hetki jolloin nämä kaikki kohdataan uudemman kerran on samalla myös oppimisen hetki. Opin, kun saan huonon koepaperini takaisin ja luen sen niin tarkasti kuin pystyn. Sama asia näkyy myös ihmissuhteiden kohdalla esimerkiksi eron hetkellä. Kokemus oli uusi ja siitä tuli sentään opittua jotain mitä tekee seuraavalla kerralla eri tavalla.
Voit katsoa taivaalle ja muistella hetkiäsi tuossa kauniissa auringonpaisteessa. Se ei ole ikuinen, joten suosittelisin sinun tekemään sen mahdollisimman nopeasti. Se hymyilee sinulle ja valmistautuu avaamaan taas huomenna uuden päivän ja sen tuomat ovet. Mitä sinä teet, kun näät sen viimeisen kerran? Hymyiletkö sinä? Muisteletko rakastettuasi? Itketkö?
Auringonpaiste on osa niistä lahjoista, joita luonto on tarjonnut. Se tarjoaa jotain, joka antaa tunteen, että sinä et ole yksin. Muistan vieläkin nuo hetken, kun otin pihalta puutarhatuolin ja asetin sen vasten mitä kauneinta auringonlaskua, jonka olin koskaan nähnyt. Se sai minun päähäni muodostumaan tasan yhden ainoan sanan. Tuo sana oli nimi, hyvin kaunis nimi, johon liittyi paljon tunteita ja odotuksia.
Pian pimeys valtaa tilan ja yö saapuu. Uusi päivä koittaa huomenna ja uudet valinnat on valittavana. Minkä sinä valitset?

Sitten hyvää musiikkia. Tän biisi on omistettu yhdelle todella ihanalle ihmiselle ja tästä biisistä itsekin pidän. :)

http://www.youtube.com/watch?v=HZqxl57PeL8

Eilen tuli hajotettua se herätyskello niin tänään siirrytään sitten vähän vaikeammin hajoaviin esineisiin. Voin sanoa, että koko prosessi vaatii uskomattoman paljon synnynnäistä lahjakkuutta, joten kuka tahansa tässä kaiken hajottamisessa ei pärjää. On myös todettu, että tämä on hyvin kallis harrastus, jos korjaaminen ei onnistu. Viime yönä ei minultakaan se korjaaminen onnistunut, mutta tänään yritän vähän parempien työkalujen kanssa samaa.
Tosin menin taas normaaliin aikoihin siinä nukkumaan, kun uskonnon koe sattui olemaan tänään ja kai ennen koetta olisi hyvä nukkua edes vähän. Kaikki sujui niin normaalisti miten oli sujunut ennenkin ja kai sitä iPodin stereokuulokkeet korvilla tuli taas nukahdettua Sonic syndicaten tahdissa. Sitten se tapahtui, huoneeseeni hyökkäsi jostain kärpänen surisemaan.
Semmonen on mitä kamalin huonekaveri, joka estää yöunet aina tarvittaessa. Lähdin siis seikkailemaan pimeässä kohti katkaisijaa ja sain laitettua valot päälle. Kärpänen oli ylhäällä kattolampussa kiinni, joten kiipesin rohkeasti tuolilleni. Kulmakerroin (Joke, if you dont understand) oli taas mitä mainioin ja satuin astumaan vähän huonosti tuolille, joka lensi komeasti lattialle. Korkeuden säätö vipu palasiksi ja kohta korjaamaan sitä.
Terveystietoakin täytyisi vielä tänään lukea, mutta onneksi sitä aikaa on. Uskonnon kokeessa lukion ykköskurssissa muuten kysyttiin ainakin riiteistä, Raamatusta, uskontojen luokittelusta ja tutkimisesta. Semmoset tärpit luet ja kirjoitat kaksi konseptia tekstiä niin hyvin menee.

Nowplaying: Sonic Syndicate - Flashback

Juutuubbi tästä mahtavasta musiikista teille: http://www.youtube.com/watch?v=RJDEoUYoCYE