Olen pohtinut lähipäivinä taiteen merkitystä elämässäni. Mikä on taidetta? Mihin sen rajan voi vetää?
Elämääni ympäröi tällä hetkellä taide: esittävä taide, viihde, visuaalinen taide, yms.
-Viikon alussa maalausta.
- Keskiviikkona teatterihajoitusten kirjoittamista. Muotoilen harjoituksia selkokielelle, muokkaan harjoituksia ja sovellan uusia ja vanhoja.
- Puvustolla rooliasujen valintaa. Muokata tyylikästä ja fantasiaa. Kuinka uskottava onkaan varis jos hänellä on hattu ja sateenvarjo! Juontajan vaatteiden valintaa painimalla eri aikakausien vaatteiden ja värien maailmassa.
- Illalla tulista tanssia. Kahden erilaisen hahmon välisen tangon koreografiointia. Tanssia tulisesti rakkaustarina.
- Oman elämänkerran kirjoittamista pääsykokeisiin.
- ...Kaikki tämä tilattua taidetta!
Tänään olin tuomaroimassa abien gaalassa opettajien talent-kisaa, olemalla mahdollisimman filmaattinen, suorasanainen, ihana ja hauska.
Illan saapuessa olen harjoituksissa tuottamassa improvisaatiotaidetta. Harold-tekniikalla... oi harold. My love.
Samponik VSOP goes Facebook! Eli taas suorasanaisuutta, räävitöntä energiaa ja karismaa. Välissä tuotantopalaveri 35 d 7:stä. Luovaa ideointia ja informaatiota tulevasta tanssiproduktiosta, jonka jälkeen alkaa tango taas. Parannusta. Raakkausta. Eilisten ideoiden purkua ja uudelleenrakennusta.
Huomisesta on odettavissa myös hyvin taidemyönteinen päivä. Vanhojentanssien jälkeen suoraan naiseutta käsittelevän esityksen rakennukseen. Lavastusta, musiikkia ja valoja. Analysointia ja harjoitusta. Iltani siirtyy myös siitä keikalle Taidenäyttelyn avajaisiin, jossa filmaattisuus on taas apuna, kun samaan aikaan pitäisi olla opettamassa nuoria taiteen saloihin. Viikko loppuu 7 veljeksen harjoituksiin.
Olenko minä taitelija? Ei tämä elämäni niin kummoista kuitenkaan ole. Ehkä taitelija sanana on niin erikoinen. Onko käsitykseni siis muuttunut taiteesta? Ajattelen varmasti lähinnä taidetta luovana ja rauhallisena. Elämyksenä, joka koittaa kun esirippu aukeaa tai teos paljastetaan.
Tai ehkä erilaisten taidevirtojen tulviessa ympärilläni joudun käsittelemään taidetta rujommin, konkreettisemmin ja nopeammin. Juna kulkee kovaa vauhtia, jolloin ainoa keino pysyä kyydissä on jättää luovien prosessien ajatteleminen siihen hetkeen, joka sille on varattu kalenterista.
Ehkä olen tuottaja. Taiteen tuottaja. Tuotan taidetta. Jos vaihtaisin koko taide sanan sanaan tuotto. Olen tuottaja. Tehokas tuotantotehdas, joka tuottaa monipuolista ja älykästä tuottoa.
....En kuitenkaan haluaisi olla sellainen tehdas! Tai haluan olla tehdas tai tuottelias, mutta myös haluan nauttia ja pysähtyä ja ajatella. Taide on nautinto. Se on eksoottinen ja kaunis. Rauhallinen ja sielukas, eikä mikään tuotto.
Mutta toisaalta, kaikella kunnioituksella toimistotyötä ja siivojia ja kahvinkeittäjiä ja metsässä sotivia kohtaan. Teen mieluummin tätä.