IRC-Galleria

Äsken kun kommentoin Jerryn kanssa, huomasin kuinka ihmisen mieli on niin erillään. Tietoinen minäni selittää Jerrylle, että olemme aikuisia, vaikka itse en sitä näemmä ollut alitajuntaisesti tajunnut.

Mä olen ollu aikuinen reilun vuoden. Helvetti. Ei. Ei voi olla näin. On ollu tässä jauhamista aina jokapaikassa eri tahoilta, että mikä on aikuinen ja millainen on aikuinen. Mikä tulee isona? Millon susta tulee aikuinen? Pääasiassa pelkkää paskaa. Aina voi olla lapsenmielinen! Turhaa tarvii sitä lehtikirjoituksissa, kolumneissa ja blogeissa toitottaa ja pohtia ku se on jo pohdittu (!!!), muttaettä virallisesti aikuinen. Tuo Justus, ken kävelee tuolla kadulla kaulahuivi kaulassa ja tukka sotkussa, on aikuinen. Yhteiskunnan mielestä täysin selväjärkinen ja vastuuliinen kansalainen (!).

Onneksi mä sentään pidän biologiaa vähän viisaampana kuin valtiota ja ymmärrän, että en vielä ole saanut kunnolla omia siipiä vaan olen kiinni myös vanhemmissani. Thanksmum, nature.

PS: Kaverit, ikätoverit! Ollaan ihan siis tyhmii kääk ku nähään.