Nyt tapahtui se mitä on pelätty....
Äidin syöpä on levinnyt niin laajalle ettei mitään ole enää tehtävissä. Hoidot lopetettiin, äiti saa enää kipulääkityksen. En tiedä miten jaksan. Päivittäiset paniikkikohtaukset ajaa mut hulluuden partaalle, enkä edes tiedä miten jaksan huomenna nousta sängystä. Kaikki tuntuu vaan niin turhalta ja merkityksettömältä. Kumpa vain saisin äidin kivut ja kärsimyksen pois. En voi auttaa äitiä mitenkään. Joka päivä ajan äitiä paimioon katsomaan, ja joka kerta se sattuu enemmän ja enemmän kun näkee miten toinen kärsii. En edes löydä sanoja tälle tilanteelle. Olen täysin eksynyt, väsynyt ja sekaisin...