IRC-Galleria

Pikkuhiljaa alkaa pääsemään elämänsyrjästä kiinni.

http://www.youtube.com/watch?v=nuqRk5XjoIo

Kuunnelkaa sanoja <3

Kolmas vuorokausi siitä kun sä nukuit pois... en siltikään vielä ymmärrä sitä. Koko ajan odotan puhelimen soivan.."äippä" soittaa. Ei, puhelin ei soi. Mä olen yksin... Lankisten viimeinen mohikaani, mun perhe ei ole enää täällä. Ja voi helvetti miten mua pelottaa. Haluan laittaa tähän runon jonka sain Yhdeltä parhaista ystävistäni lauantai aamulla, mun mielestä kukaan ei voi paremmin ja osuvammin eikä enää kauniimmin kirjottaa.. kiitos ellu <3

Loppui taistelu kipuinen, hetki vain ja hän sai siivet enkelten,
nyt hän on ikuinen.
Jäi meille ikävä, jonka haavan muistot kauniit parantaa.
Hän tähtenä sua taivaalta ohjaa ja tuulen kuiskauksina sinua hiljaa halaa.

Äiti <3 31.1.1945-16.8.2008 Your love will always lead me

-maarit-

Äiti joutu tänäään saattohoitoon :'( Hajoan..

Aiii... oon nauranu kaksinkerroin jo tunnin eikä loppua näy. Ahmed the dead terrorist <3

http://www.youtube.com/watch?v=1uwOL4rB-go&NR=1

Nyt tapahtui se mitä on pelätty....

Äidin syöpä on levinnyt niin laajalle ettei mitään ole enää tehtävissä. Hoidot lopetettiin, äiti saa enää kipulääkityksen. En tiedä miten jaksan. Päivittäiset paniikkikohtaukset ajaa mut hulluuden partaalle, enkä edes tiedä miten jaksan huomenna nousta sängystä. Kaikki tuntuu vaan niin turhalta ja merkityksettömältä. Kumpa vain saisin äidin kivut ja kärsimyksen pois. En voi auttaa äitiä mitenkään. Joka päivä ajan äitiä paimioon katsomaan, ja joka kerta se sattuu enemmän ja enemmän kun näkee miten toinen kärsii. En edes löydä sanoja tälle tilanteelle. Olen täysin eksynyt, väsynyt ja sekaisin...

Rest In Peace Esco <3 olit hyvä auto <3 hyvää matkaa romuksi kultaseni. Ei muistella pahalla <3

Tiedän olen sekasin... mut MÄ TYKKÄSIN SIITÄ!!!!!

Hiuuuuu.... keikka oli, keikka meni. Ja Peppi peikko on teini taas <3 oli ihan huippua <3 teinimuistot nousi mieleen ku I'll never break your heart alko soimaan ja ne monet muut biisit purr<3 Yhtään ei kaduta et menin vaikkei bäkkärit nyt enää mun elämän suuri rakkaus olekkaan. Oli silti parhautta <3 Keikka korvas kaiken hermojen menetyksen kun menomatkalla eksyttiin XD mut löytyhän ne porukan viimeset kadonneet lampaat lopulta ja kaikki päästiin kattelee onnellisesti poikia ah <3 Voi ei, oli vaan niin mukavaa. Kiitos kaikille mukana olleille, ootte ihania <3 namskis <3

Putkirunkkarointia osa 1.
JÄRKEVÄ TAPA yrittää avata tukkeutunutta viemäriä.

Ota pullollinen kodin putkimiestä ja kaada se viemäriin. Odota muutama tunti ja käytä karhupumppua. Jos ei viemäri aukea, toista edellinen.

Putkirunkkarointia osa 2.
Kuinka saat keittiön lattian lainehtimaan. EN SUOSITTELE!!!

Saa hieno älyn väläys putsata hajulukot itse. Irrota se saatanan putki sieltä alta JUURI silloin kun altaat on puolillaan vettä ja kodin putkimiestä. Saat mukavan vesi--kloritti suihkun. Kiroile hetki... keksi vaikka uusia kirosanoja jos vanhat ehdit kuluttaa loppuun. Kuivaa lattialta suurimmat.

Unohda laittaa putki takaisin sen jälkeen kun olet puhdistanut kaikki. Kaada kiehuvaa vettä viemäriin (voit myös avata hanan jos et jaksa keittää vettä. Näin saat vielä suuremman kaaoksen aikaiseksi), kokeillaksesi vetääkö se. Vesi lämmittää mukavasti varpaita. Kiroile taas!

Voila! Lainehtiva lattia on valmis!!!! Eikä viemäri vedä siltikään....

6.8.2007

Äidiltä löydettiin keuhkoista kasvain... lääkäri oli sitä mieltä että leikkauksella siitä selvitään ja kaikki tulee menemään hyvin. Alkujärkytys oli aika paha, mutta usko parempaan huomiseen ja osaaviin lääkäreihin laannutti pelkoa pikkuhiljaa.

14.4.2008 8 kuukautta myöhemmin...

Istun ja katson kuinka kaljupäinen äitini nukkuu sängyssään niin pienen ja avuttoman näköisenä oksennettuaan koko päivän. Syöpä on levinnyt. Maksassa on jo yli 10 etäpesäkettä ja epäily on että syöpä on levinnyt jo luustoon. 5 eri sytostaatti hoitoa on käyty läpi... kuudetta käydään... syöpä on levinnyt koko ajan. kuukausi odotetaan vielä ja hoitoa jatketaan... Seuraavan tutkimuksen ja ultra äänen yhteydessä selviää, lopetetaanko hoito. Olen aivan loppu... fyysisesti ja henkisesti. Missä on se kaikki ystävien tuki mikä mulle luvattiin 8 kuukautta sitten??? KOSKA JOKU TULEE KYSYMÄÄN " Hei Maarit miten SÄ jaksat?" Mä en tosiaan tiedä mitä teen kun äiti nukkuu pois. Pelkään sitä ihan tajuttomasti. Varsinkin ku en itse pysty tekemään mitään vaikka haluaisin. Ottaisin HETI puolet äidin kivuista ja tuskasta jos voisin. Hoitaisin kuntoon. Nyt en voi tehdä muuta kun istua ja ihmetellä miten paljon tuota ihmistä rakastankaan. Kaljupäinen, heikko, väsynyt, lääkkeistä harmaantunut iho... äiti <3 Se sama äiti... joka 23-vuotta mun elämässä oli se vahvin ihminen kaikista, joka on selvinnyt aina itse. MÄ EN SELVIÄ YKSIN kun äiti lähtee. Mä en halua selvitä yksin. Mulla ei ole ketään. Tuntuu että pää sekoo. En edes uskalla enää jutella kellekkään kun aina saan osakseni "ei taaas"-ilmeitä. Yritän peittää tän kaiken surun ja ahdistuksen pitämällä hauskaa ja hymyilemällä, vaikka sisällä itken ku pieni lapsi.

Kun kaikki hiljenee ja ilta pimenee ja makaan yksin sängyssä pyydystämässä nukkumattia... se kaikki ahdistus ja pelko tuplaantuu. Tuntuu kuin elämä loppuis siihen. Olenko sekoomassa päästäni? Vai mitä mä teen? Mitä mulle tappahtuu? Mä en halua käydä tätä kaikkea läpi yksin. Miksei kukaan auta mua?