Kolmas vuorokausi siitä kun sä nukuit pois... en siltikään vielä ymmärrä sitä. Koko ajan odotan puhelimen soivan.."äippä" soittaa. Ei, puhelin ei soi. Mä olen yksin... Lankisten viimeinen mohikaani, mun perhe ei ole enää täällä. Ja voi helvetti miten mua pelottaa. Haluan laittaa tähän runon jonka sain Yhdeltä parhaista ystävistäni lauantai aamulla, mun mielestä kukaan ei voi paremmin ja osuvammin eikä enää kauniimmin kirjottaa.. kiitos ellu <3
Loppui taistelu kipuinen, hetki vain ja hän sai siivet enkelten,
nyt hän on ikuinen.
Jäi meille ikävä, jonka haavan muistot kauniit parantaa.
Hän tähtenä sua taivaalta ohjaa ja tuulen kuiskauksina sinua hiljaa halaa.
Äiti <3 31.1.1945-16.8.2008 Your love will always lead me
-maarit-