"Yhä muistan sen, niin kuin eilisen,
piilopaikan jonne juoksin suojaa hakien,
ettei kukaan nää, kuinka hävettää,
miten paljon toivoin että joku ymmärtää.
Pinta kallion, liian liukas on,
kiinni jos en saa niin putoan mä turvaton.
Käteesi tarrauduin, minut autoit ylös, syliis painauduin.
Sinä kuljet vierelläni,
tunnet minut paremmin kuin tuntee kukaan muu.
Sinä kuljet vierelläni,
mietin, miltä mahtaa näyttää lapsuusmetsän puu.
Sinä kuljet vierelläni,
tunnet minut paremmin kuin kukaan muu.
Yhä muistan sen, ensirakkauden,
jonka vuoksi valvoin öitä kanssas haaveillen.
Miten päättyikään, se syksy pimeään.
Kuinka paljon vasten olkapäätäs itkinkään.
Pinta kallion, liian liukas on,
kiinni jos en saa niin putoan mä turvaton.
Käteesi tarrauduin, minut autoit ylös, syliis painauduin.
Sinä kuljet vierelläni,
tunnet minut paremmin kuin tuntee kukaan muu.
Sinä kuljet vierelläni,
mietin, miltä mahtaa näyttää lapsuusmetsän puu.
Sinä kuljet vierelläni,
tunnet minut paremmin kuin kukaan muu."