IRC-Galleria

Tinkerhell_

Tinkerhell_

PeppiLottaaaaa

Sunnuntai 08.04.2007 16:21

Ennen ku aloin kirjottaa tätä, mulla oli miljoona asiaa päässä kerrottavana, nyt en saa niitä sanoiks tähän. Pitkästä aikaa on taas kaikki loistavasti. Ei sillä etteikö asiat olis ollu hyvin koko ajan, mut voiko tän paremmin enää mennä... ei. Just tällä hetkellä oon vaan niin tyytyväinen kaikkeen mitä mulla mun elämässä on, mitään ei puutu, tai ole liikaa. Ei oo mitään syytä olla hymyilemättä, tää on ihanaa =)

Koko viikonloppu on ollu ihan huippu <3 eikä tää krapula edes harmita, koska jokanen hetki on ollu tän arvosta...oikeesti on. Ihana huomata et on olemassa vielä niitä hyviäki tyyppejä, aitoja. Mulla on ollu niin hauskaa, ei oo oikeesti aikoihin ollu. Tai on... mulla on aina hauskaa, mut siis... oli vaan ihan huipuinta, koska... näköjään mä en oo ainut tällanen oman tieni kulkija, sekopää hölmö... on meitä muitaki... ei ollakkaan vielä kuolemassa sukupuuttoon, onneks! Voi helvetti... me kaikki täällä ollaan erilaisia, mut silti loppupeleissä niin samanlaisia, miks ei muutki voi tajuta sitä oikeesti.

Mä en tajua miks ihmisten täytyy "jakautuu" joihinki ryhmiin musiikkimaun, ajatusten, vakaumusten... ihan minkä asian takia tahansa. Oikeestaan mua huvitti tossa viikonloppuna huomata et oikeestaan, mä en kuulu mihinkään... mut silti, olen kaikkea, päivästä riippuen. Mä en esimerkiks pukeudu millään tietyllä tyylillä, vaan meen fiilisteni mukaan. Niin se kaikkien pitäis mennä, mut ei se vaan mee. Sit ihmiset valittaa ku tulee erimielisyyksiä esim.baareissa viikonloppusin. ÄLKÄÄ OLKO NIIN PIRUN AHDASMIELISIÄ. Hymyilytti kattoo fortessa eilen ku istuin koko illan siellä thunderin puolella... juu tiedän... erotuin joukosta, koska en ollut pukeutunut mustiin niitti vaatteisiin ja pääkalloihin... mua katottiin päästä varpaisiin nenänvartta pitkin, koska olin oma itteni. 2 mua vanhempaa muijaa kuiskutteli keskenään koko illan ja osottelivat mua ja hihittivät. Mukavaa että olen saanu jonku hyvälle mielelle, ei voi muuta sanoa. Ei mua kiinnosta vaikka mulle naurettais, mä oon mä enkä muuks muutu. Mutta siis... tässä se just nähdään... olin täys friikki kaikille, koska en kuulunu niiden ihme "hevari-massaan". haha. Eikö voi tykätä jostain musiikista pukeutumatta sen mukaan?

Naurattaa miettiä... että pitäiskö mulla olla kauhee kaappirivistö vaatteita vaan siks et voisin aina vaihtaa vaatteet sen mukaan mitä musiikkia haluan nyt kuunnella... humppavaatekaappi, hevivaatekaappi, konemusiikkivaatekaappi, iskelmä vaatekaappi... HALOO! Ja sama pätee muissaki asioissa. Toi nyt oli vaan ehkä helpoin aihe antaa esimerkkiä asiasta, koska se nyt on ollu mun kohdalla niin =) mutta siis... kaikesta siitä tuijottelusta huolimatta, mulla oli ihan huippua, oikeesti.

Mietin vaan että mahtaa sellasilla ihmisillä olla tylsä elämä, ketkä voi olla ystäviä ainoastaan samantyylisten ihmisien kanssa. Mun joka ikinen kaveri on erilainen ja musta se on rikkaus. Mielipiteet on tehty jaettavaksi, oikeesti. Mä en kestäis jos vaan kaikki ois samaa mieltä mun kanssa joka asiassa. Tylsää siitä tulis, ei ois mitään keskusteltavaa kenenkään kanssa. Ku musta se on just ne eriävät mielipiteet mitkä pitää mielenkiintosimmat keskustelut hengissä.

Ne eriävät mielipiteet ja täysin erilaiset ihmiset teki just tästä viikonlopusta niin huipun <3 ja taas saa olla ylpee itestään et on pitäny jalat maassa ja pysyny omana itsenään. En tiedä ymmärtääkö kukaan tästä mun purkautumisesta mitään, mut väliäkö silläkään. En tiedä sainko pointtini ilmaistua tarpeeks selvästi... toivon ainakin niin.

Mä oon onnellinen siitä miten erilaisia kaikki mun ystävät onkaan. Kaikista löytyy se oma ihana asia, ihan jokaisesta. Mä olen ainaki elämäni aikana oppinu ja huomannu et mä ainakin olen ihan täysin oma laji, toista mua ei ole, eikä tule. Siitä syystä musta joko tykätään tai vihataan =) hauskaa seki omalla tavallaan. Mut... onneks suurin osa ihmisistä (luulisin ja toivoisin niin) osaa kuitenki arvostaa aitoutta, omana itsenään olemista.

Joten... haluan vaan sanoa tällä teille:
Oman itsensä löytäminen voi joskus tuntua hankalalta, varsinkin ku nykyään on niin kovat paineet löytää se oma paikka ihmisten joukosta, kuulua johonkin. Oman todellisen itses voi löytää ainoastaan kuuntelemalla oman sydämensä ääntä, olemalla rehellinen itselleen ja säilyttämällä sen mitä sisällään tuntee. Ei ihminen voi muuttaa itseään muiden ihmisten takia, voi vaan esittää ja olla sitä mitä ei todellisuudessa ole. Mä olen onnellinen kun voin pää pystyssä esitellä itseni uusille ihmisille, välittämättä siitä mitä ne saattavat musta ajatella. Jos tykkäät itse itsestäsi ja pidät itseäs hyvänä tyyppinä, luultavasti niin tekee muutkin. Mulla ainaki on oma paikka maailmassa, kaikilla on, se vaan tarvitsee itse etsiä, ei se löydy muita seuraamalla. Mä olen mä, enkä oikeastaan kuulu mihinkään, mua ei pysty lokeroimaan. Silti olen osa kaikkea, kiitos siitä mun ihanien erilaisten ystävien. Erilaisuus on ihanaa!

Ja tää kaikki tulee nyt vaan siitä, et perjantaina mut pysäytti joku NÄIN harvinainen ihminen. En koskaan oo nähny aidompaa ihmistä. Voi elämä miten joku voi sulattaa toisen jo pelkällä olemuksellaan. Mut se vaan menee nii. Mulle ei ulkonäkö merkkaa mitään ja siks just tää poika, reissussarähjääntyneen näkösenä, mut silti siistin sotkusena söpöllä peikkomaisella olemuksellaan sai mut ihan sekasi päästäni. En edes tajua ite mikä mua vaivaa... Toivon vaan että se poika ajattelis edes hiukan samaan suuntaan ku mä. Jos ei, ni toivoisin silti saavani tutustuu siihen kunnolla, koska... joku näkymätön pieni ääni mun korvan takana sanoo että se tosiaan on tutustumisen arvonen ihminen. Vaikka ihan pelkästään kaveripohjaltaki. Koska ei tollasia tapaa jokapäivä, jotkut ei koskaan. Se on just niin sellanen kesyttämätön oman tiensä kulkija, mut silti niin sulonen peikonpojan näkönen otus. Oon hymyilly koko päivän ku se kummittelee mulle koko ajan *huokaa* En edes muistanu miltä tuntuu oikeesti ihastua, koska tommosia harvinaisuuksia ketkä saa pysäytettyä täysin edes sanomatta mitään, niitä tulee vastaan ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Mut niinhän se menee... neliapilan löytää jokainen, viisapila onki jo lottovoitto. Ja mä voisin vaikka väittää että se poika on yks niistä harvoista viisapiloista tän maapallon pinnalla.

hyvää kesän odotusta kaikille!

-Peppi-

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.