Luoja mikä viikonloppu... miten yhteen viikonloppuun voi mahtuu ihan sikana hauskaa mut niin vitusti kans pahaa mieltä. Mä oon aina inhonnu tappelemista tai no kukapa siitä tykkäis. Mut siis tarkotan et... oon aina halunnu mieluiten selvittää asiat puhumalla ku alkaa loukkaamaan toista. En tajuu miks mun paha mieli ei tunnu menevään millään ohi vaikka pyydettiin jo anteeks ja koko juttu sovittiin... Miks mä en pysty mielessäni lopettamaan ja antamaan olla?!? No ehkä se tästä rauhottuu. Vituttaa joutua hyvien kavereiden välikäteen... inhottavaa yrittää olla puolueeton, kun molemmat on omalta osaltaan väärässä ja kumpikin marisee mulle toisistaan. Ja voi perse sitä kolmio"draamaa" jättäkää hyvät ihmiset mut ulos väleistänne... haukkukaa toisillenne suoraan jos on jotain sanottavaa, älkää kasatko kaikkee mulle. Ja sitte vielä eilinen... huh huh... vittu. Ajoin sitte turhaan helsinkiin ja takas, ei vituttanu juuri lainkaan. Ja vielä yöllä ihmiset kännipäissään alkaa NAURAMAAN mulle tärkeää ja kipeää asiaa... vittuperkele. Miks vitussa mä oon aina se kuka saa tän paskan fiiliksen??? Ja koska mäkin opin niin vitun kylmäks ettei mua enää satuttais tollaset. Luulen että suurin syy siihen et mulle jää aina paskat fiilikset, on se et ihmiset on huomannu miten yritän olla kaikille sellanen ystävä että niillä ois hyvä olla mun kanssa ja ihan kaikki ei sitäsiltikään osaa arvostaa... äh.. en tiiä. Mut nyt silti kyllä vituttaa ja rankasti saatana.
Ite ainaki viisastuin tästä viikonlopusta senverraan että nyt loppu mun örvellyskänni juominen. Koska taas on tullu kesä, ja viime kesänki olin selvinpäin ja silti oli ihan huippu hauskaa =D