IRC-Galleria

Miks ei mikään voi mun elämässä mennä kohdalleen. Just ku luuli et tilanne alkaa tasottumaan ja mutsin sairauden kanssa edetään hoidon edetessä "parempaa" päin, ni tuli takapakkia TAAS!!!
Mutsin piti tänään taas mennä sairaalaan kolmen päivän hoitojaksolle... se passitettiin kotiin ja hoito keskeytetään :'( liikaa laskeneiden valkosoluarvojen takia :'( Hiukset mutsilta lähtee nyt vauhdilla.. kamalinta katsoa vierestä ku illat menee siihen et äiti istuu peilin edessä, itkee ja harjaa hiuksia ja repii harjasta kauheita tuppoja irti. Edellis iltana menin halaamaan äitiä, enkä edes koskenut päähän, niin mun vaatteet ja hiukset ja kaikki oli täynnä äitin hiukasia. Helvetti sentään. Miten mä muka aion kestää tän kaiken... kyllä kohta oon pakkopaita tavaraa jos oikeesti asiat jatkuu näin ja kaikki menee aina vaan JUST päin vastoin ku on odotettu ja luultu!

Kun tulit maailmaan, hän kantoi sinua käsivarsillaan. Kiitit häntä parkumalla kuin sumusireeni.

Kun olit yksivuotias, hän ruokki sinua ja kylvetti sinut. Kiitit häntä kitisemällä kaiket yöt.

Kun olit kaksivuotias, hän opetti sinua kävelemään. Kiitit häntä juoksemalla karkuun hänen kutsuessaan.

Kun olit kolmivuotias, hän valmisti ateriasi rakkaudella. Kiitit häntä huitaisemalla lautasesi lattialle.

Kun olit nelivuotias, hän antoi sinulle värikyniä. Kiitit häntä värittämällä ruokapöydän pinnan.

Kun olit viisivuotias, hän puki sinut pyhäpukuusi. Kiitit häntä hyppäämällä lähimpään kuralammikkoon.

Kun olit kuusivuotias, hän saattoi sinut esikouluun. Kiitit häntä karjumalla: ”MINÄ EN MENE!”

Kun olit seitsenvuotias, hän osti sinulle pesäpallon. Kiitit häntä heittämällä sen naapurin ikkunan läpi.

Kun olit kahdeksanvuotias, hän antoi sinulle jäätelötötterön. Kiitit häntä valuttamalla jäätelöä syliisi.

Kun olit yhdeksänvuotias, hän kustansi sinulle pianotunteja. Kiitit häntä laiminlyömällä koko ajan harjoittelun.

Kun olit kymmenvuotias, hän kyyditsi sinua kaiken päivää, jalkapallosta voimistelusalille ja sieltä synttäreille toisensa jälkeen. Kiitit häntä hyppäämällä ulos autosta vilkaisemattakaan perääsi.

Kun olit yksitoistavuotias, hän vei sinut ja ystäväsi elokuviin. Kiitit häntä pyytämällä häntä istumaan eri riville.

Kun olit kaksitoistavuotias, hän varoitti sinua tietyistä telkkariohjelmista. Kiitit häntä odottamalla, kunnes hän oli lähtenyt käymään jossakin.

Ja ne teinivuodet

Kun olit kolmentoista, hän ehdotti sinulle pukevaa hiuskuosia. Kiitit häntä ilmoittamalla, ettei hänellä ollut lainkaan makua.

Kun olit neljäntoista, hän kustansi sinut kesäleirille. Kiitit häntä unohtamalla kirjoittaa ensimmäistäkään kirjettä.

Kun olit viidentoista, hän tuli töistä kaivaten halausta. Kiitit häntä sulkeutumalla huoneeseesi.

Kun olit kuudentoista, hän odotti tärkeää puhelua. Kiitit häntä roikkumalla puhelimessa koko illan.

Kun olit seitsemäntoista, hän itki sinun vanhojen tansseissasi. Kiitit häntä juhlimalla kavereiden kanssa aamuun asti.

Kun olit kahdeksantoista, hän opetti sinua ajamaan autoa. Kiitit häntä ottamalla auton käyttöösi aina tarvitessasi.

Iän ja kokemuksen karttuessa

Kun olit yhdeksäntoista, hän maksoi lukukausimaksusi, ajoi sinut opiskelijakämpillesi, kantoi tavarasi sisään. Kiitit häntä hyvästelemällä käytävällä, niin ettei sinun tarvinnut hävetä kavereittesi edessä.

Kun olit kahdenkymmenen, hän kysyi, tapailitko jotakuta. Kiitit häntä tokaisemalla: ”Se ei kuulu sinulle.”

Kun olit kahdenkymmenenyhden, hän esitteli sinulle tiettyjä uravalintoja. Kiitit häntä sanomalla: ”En halua olla sellainen kuin sinä.”

Kun olit kahdenkymmenenkahden, hän halasi sinua valmistujaisissa. Kiitit häntä kysymällä, maksaisiko hän reilausmatkasi Keski-Eurooppaan.

Kun olit kahdenkymmenenkolmen, hän antoi sinulle huonekaluja ensiasuntoasi varten. Kiitit häntä sanomalla tovereillesi, että ne olivat kamalia.

Kun olit kahdenkymmenenneljän, hän tapasi kumppanisi ja kysyi teidän tulevaisuudensuunnitelmianne. Kiitit häntä mulkoilemalla ja mutisemalla: ”Äii-itii, älä viitsi!”

Kun olit kahdenkymmenenviiden, hän auttoi sinua suoriutumaan häistänne, ja hän itki ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti sinua. Kiitit häntä häämatkailemalla maan ääriin.

Kun olit kolmekymppinen, hän soitti antaakseen vähän lapsenhoito-ohjeita. Kiitit häntä sanomalla: ”Ajat ovat muuttuneet.”

Kun olit nelikymppinen, hän soitti muistuttaakseen erään sukulaisenne syntymäpäivistä. Kiitit häntä toteamalla, että olit ”juuri nyt erittäin kiireinen”.

Kun olit viisikymppinen, hän sairastui ja tarvitsi huolenpitoasi. Kiitit häntä lukemalla siitä taakasta, jonka vanhemmat muodostavat lapsilleen.

Ja sitten hän eräänä päivänä kuoli hiljaa. Ja kaikki tekemättä jättämiset romahtivat taivaankannen mukana niskaasi.

Mitähän jos käyttäisimme hetken ajastamme osoittaaksemme kunnioitustamme ja ihailuamme sille henkilölle, jota kutsutaan ÄIDIKSI, vaikka kaikki eivät sanoisikaan asiaansa avoimesti omalle äidilleen. Häntä ei korvaa mikään. Vaali jokaista hetkeä jonka hän on luonasi. Vaikka hän ei toisinaan lukeutuisi parhaisiin ystäviisi eikä jakaisi ajatuksiasi, on hän kaikesta huolimatta sinun äitisi!

Äitisi on olemassa ja valmiina sinua varten: kuuntelemassa murheitasi, rehentelyjäsi, turhautumisiasi jne. Kysy itseltäsi, oletko sinä antanut hänelle riittävästi aikaasi, kuunnellaksesi hänen työlääntymistään keittiöaskareisiin, hänen uupumustaan.

Ole huomaavainen ja rakastava ja osoita hänelle asiaankuuluvaa kunnioitusta, vaikka sinulla olisikin erilaisia näkemyksiä kuin hänellä. Kun hän on poissa, jäljellä ovat enää hellät muistot sekä myös katumuksen tunteet.

Älä pidä itsestään selvänä niitä asioita, jotka ovat lähinnä sydäntäsi. Rakasta häntä enemmän kuin rakastat itseäsi. Ilman häntä elämä on tarkoituksetonta.

TÄÄ ON NIIIN TOTTA!!!! Mä ainaki löysin itseni monesta kohdasta. Nyt ainaki osaan arvostaa asioita aivan toisella tavalla ku ennen ja nytkin on jo liian myöhäistä!!! :'(

Mulla ei ole edes sanoja kuvailemaan tätä ahdistusta. Ihan tosi, tää ei tunnu enää ihmismäiseltä et ahdistaa ja hermostuttaa niin ettei voi yhtään olla edes paikallaan. Tuntuu et seinät kaatuis päälle ja happi loppuu. Sattuu niiin vitusti. Miten oikeesti jaksan koko tän paskan läpi??? MITEN? vittu... Kaikki luulee et mä oon vahva... vitut oo... raja se tulee vahvallakin vastaan. Ei mullakaan kaikkeen sietokykyä riitä. Just tähän hetkeen on oikeesti ihan vitun vaikeeta ja hankalaa muutenkin, ilman että jotkut on vielä ilkeitä siihen päälle. Vittu ku voisin vaihtaa paskaa mutsin kanssa ni voisin olla onnellinen edes siitä et tietäisin ettei mun tarvitse kauaa tällästä paskaa enää katella.

Pliis tappakaa joku mut et tä ahdistus menee pois :'(

Meijän äitillä alko syöpähoito tiistaina. Se joutuu käymään paimiossa kolmen viikon välein kolmen viikon hoitojaksoilla saamassa solumyrkkyjä. Joo... kävin eilen katsomassa sitä illalla ku eilinen hoito oli ohi ja äiti voi tilanteeseen nähden hyvin, mutta... äitin huone kaveri...25 vuotias poika :( parantumattomasti sairas. Elinaikaa vähän ja ennuste TODELLA huono. Juttelinkin hänen kanssaan tovin siinä ja hän kertoili omasta sairastumisestaan 7 vuotta sitten ja elämästään sen jälkeen. Hänellä on 3-vuotias tytär. Poika oli tosi heikko ja väsynyt, mutta silti jaksoi olla kannustava mulle kun totesin vaan miten mua äidin tila pelottaa koska en tiedä mitä on edessä jne jne...

Tänään menin katsomaan äitiä... se poika oli kuollut viime yönä. Vaikka ehdin näkemään hänet vain kerran... voi luoja miten pahalta musta tuntuu. Ja ihan vaan siksi... hän oli kuoleman sairas... jaksoi silti kannustaa ja rohkaista mua. Jutteli iloisesti, vaikka oma kunto oli varmasti ihan loppu. Helvetti että tuntuu epäreilulta ihan totta et noin nuoria ihmisiä viedään täältä. Ja voi sitä pientä tyttöä joka joutuu elämään elämänsä tuntematta isäänsä... joka mun ensi vaikutelman perusteella oli todella hieno ihminen :) rauha hänen sielulleen. Nyt hän pääsi kivuistaan. Harmittaa ku en kysynyt edes nimeä :(

Äitikin oli saanut taas aina vaan huonompia uutisia... äidinkään syöpä ei ole täysin parannettavissa. Noilla hoidoilla voidaan elinaikaa pidentää, mutta kuinka kauan... siitä ei ole tietoa. Faktaa on lääkärin mukaan se että jos sitä EI hoideta niin 2-5kk niin äiti olisi vihreämmillä laitumilla. Täytyy vaan toivoa parasta ja koittaa pysyä kasassa. No vittu... kyllä me tästä selvitään. Eikä mutsi lähde vielä moneen aikaan. Jos nyt saan mustaa huumoria tähän väliin laittaa niin mikä se pahan tappais? ellei paha ite... no ei... mein mutsi on taistelija ja mä oon valmis ruoskimaan sitä eteenpäin niin paljon ku on tarvis.

haleja kaikille ja kiitos tuesta!!! Ihanaa kun mulla on noin ihania ystäviä ketkä on jaksanu mun itkut ja valitukset kuunnella <3 ootte tärkeimpiä IKINÄ <3

Tänään romahti mun maailmani... TÄYSIN!!! Ihan muumiona tässä istun kirjottamassa, koska pakko tehdä jotain ettei kiipeilis seinille. Äitin koepalan ja kuvauksien tulokset tuli tänään ja äiti meni sairaalaan kuulemaan "tuomionsa". Mitä helvettiä siinäkohtaa pitää tehdä kun tulee puhelu "Maarit, se on syöpää ja se on levinnyt, sitä ei voida leikata" JUMALAUTA SENTÄÄN vittu muhun sattuu!!! Tekisin mitä vaan mutsin eteen, ettei se joutuis kärsimään. Nyt itseasiassa kuulu pihalta auton ääni ja äiti tais tulla kotiin. Täytyy koittaa pysyä kasassa. No mutta... nyt se ei oo enää mikään salaisuus.

The Ravers Manifesto

Our emotional state of choice is Ecstasy. Our nourishment of choice is Love. Our addiction of choice is technology.

Our religion of choice is music. Our currency of choice is knowledge. Our politics of choice is none.

Our society of choice is utopian though we know it will never be.

You may hate us. You may dismiss us. You may misunderstand us. You maybe unaware of our existence.

We can only hope you do not care to judge us, because we would never judge you.

We are not criminals. We are not disillusioned. We are not drug addicts. We are not naive children...

We are one massive, global, tribal village that transcends man-made law, physical geography, and time itself.

We are The Massive. One Massive.

We were first drawn by the sound. From far away, the thunderous, muffled, echoing beat was comparable to a mother's heart soothing a child in her womb of concrete, steel, and electrical wiring.

We were drawn back into this womb, and there, in the heat, dampness, and darkness of it,

We came to accept that we are all equal. Not only to the darkness, and to ourselves, but to the very music slamming into us and passing through our souls: we are all equal.

And somewhere around 35 Hz we could feel the hand of God at our backs, pushing us forward, pushing us to push ourselves to strengthen our minds, our bodies, and our spirits.,

Pushing us to turn to the person beside us to join hands and uplift them by sharing the uncontrollable joy we felt from creating this magical bubble that can, for one evening, protect us from the horrors, atrocities, and pollution of the outside world. It is in that very instant, with these initial realisations that each of us was truly born.

We continue to pack our bodies into clubs, or warehouses, or buildings you've abandoned and left for naught, and we bring life to them for one night.

Strong, throbbing, vibrant life in it's purest, most intense, most hedonistic form.

In these makeshift spaces, we seek to shed ourselves of the burden of uncertainty for a future you have been unable to stabilise and secure for us.

We seek to relinquish our inhibitions, and free ourselves from the shackle's and restraints you've put on us for your own peace of mind.

We seek to re-write the programming that you have tried to indoctrinate us with since the moment we were born.

Programming that tells us to hate, that tells us to judge, that tells us to stuff ourselves into the nearest and most convenient pigeon hole possible. Programming that even tells us to climb ladders for you, jump through hoops, and run through mazes and on hamster wheels.

Programming that tells us to eat from the shiny silver spoon you are trying to feed us with, instead of nourish ourselves with our own capable hands.

Programming that tells us to close our minds, instead of open them.

Until the sun rises to burn our eyes by revealing the dis-utopian reality of a world you've created for us, we dance fiercely with our brothers and sisters in celebration of our life, of our culture, and of the values we believe in:

Peace, Love, Freedom, Tolerance, Unity, Harmony,

Expression, Responsibility and Respect.

Our enemy of choice is ignorance. Our weapon of choice is information. Our crime of choice is breaking and challenging whatever laws you feel you need to put in place to stop us from celebrating our existence.

But know that while you may shut down any given party, on any given night, in any given city, in any given country or continent on this beautiful planet, you can never shut down the entire party.

You don't have access to that switch, no matter what you may think. The music will never stop. The heartbeat will never fade. The party will never end.

I am a raver, and this is my manifesto.


(Anon.)

http://servut.us/ZuiGe/Misc./insulter/

Kirjoita 10 kaverisi nimet ja katso mitä loukkaava Late sanoo:

VAROITUS:
TÄMÄN OHJELMAN AINOA TARKOITUS ON SAADA AIKAAN HYVÄT NAURUT. ÄLÄ OTA TÄTÄ VAKAVASTI! TÄMÄ OHJELMA ON TÄYSIN SATUNNAINEN, JOTEN SE EI LIITY MITENKÄÄN KEHENKÄÄN

1. <Jonne> on heikkopäinen hoppari.

2. <Johanna> on hitaanpuoleinen hikipinko.

3. <Satu> on teennäinen pyromaani. <---- NIIN REPESIN!!!

4. <Jesse> on perverssi teinixi. =D=D=D=D=D=D

5. <Terhi> on silmälasipäinen pieru.

6. <Johnny> on köyhä rattopoika.

7. <Veikko> on heikkopäinen lauantaimakkara.

8. <Henkka> on keskinkertainen no-lifettäjä.

9. <Jani> on pahamaineinen teräsmies.

10. <Ellu> on lahjaton harjoitustyttö.

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman minua. Aloita kommentti "Ilman sua..." jne. Sitten lisää tämä omaan päikkäriin ja katso millaista muitten elämä olisi ilman Sinua.

Eilisestä elpyessä menny tää päivä... paljoo jaksa sängystä nousta ku jalat on ku umpipuuta =D
mut voisin jopa sanoo et ei harmita sitte yhtään =)

Oli ihan parasta eilen... bileet nyt ei ollu mitenkään erikoiset... melko perus... ihmisiä oli kauheen vähän. Kyl yleensä on ollu enemmän. Vai käynkö nykyään sitte niin harvoin et en tiedä enää millaset määrät porukkaa tuolla on tavallisia? Mut eipä se ihmisten vähyys haitannu ollenkaan, ja olipahan mukavampi ku ei ollu kauheeta tunkemista joka suunnassa =)

Automatka helsinkiin meni tosi kivasti ja nopeesti Protskua rokitellessa ja mun takapenkki seuralaiset kittas kaljaa ja humaltu koko ajan enemmän ja enemmän, eli mulla oli hauskaa =)
Hyvät fiilikset oli jo sisälle mennessä, mut alkuilta meni enemmän vaan hengaillessa ja kuunnellessa sivukorvalla. 00.20 alotti Proteus... ah... konemusiikin jumala <3 ihan uskomaton mies etten sanois... soittanu iät ja ajat jo... ja mäkin nähny sen ekan kerran 15 vuotiaana ja siitä lähtien käyny vuosittain.. se osaa silti AINA yllättää positiivisesti, ja AINA sen keikat vie mehut täysin ihmisestä, ku sitä ei vaan voi pysyä paikallaan. Oli kyllä ihan mieletön veto siltä. Tammikuuta odotellessa... =D

Kuroshio Currentiä ei keritty kovin pitkään kuuntelemaan, ku oli pakko proteuksen jälkeen mennä ulos jäähtymään ku meinas taju lähtee siitä tamppaamisesta. Mutta nekin muutama hassu biisi mitä loppupäästä ehdittiin kuuntelemaan kolahti kyllä ja kovaa. Sexydeath oli kanssa yks tosi kova, mut oli niin alkupäässä soittamassa et niiltäki kuultiin vaan muutama biisi. Black Light Discipline ei niin kauheesti kolissu, mut Jonne taas tais tykätä siitä aika paljonki. Ne kaks muuta dj:tä oli ihan TÄYTTÄ skeidaa, mut... ihan huippua oli, koska oli niin huiput ihmiset mukana. Tai... Jonne ja Touko... mun duracell bilepupuset <3

Uih... kyllä tällä tammikuuhun jaksaa odottaa... tota muistellaan vielä ja kauan