Miks ei mikään voi mun elämässä mennä kohdalleen. Just ku luuli et tilanne alkaa tasottumaan ja mutsin sairauden kanssa edetään hoidon edetessä "parempaa" päin, ni tuli takapakkia TAAS!!!
Mutsin piti tänään taas mennä sairaalaan kolmen päivän hoitojaksolle... se passitettiin kotiin ja hoito keskeytetään :'( liikaa laskeneiden valkosoluarvojen takia :'( Hiukset mutsilta lähtee nyt vauhdilla.. kamalinta katsoa vierestä ku illat menee siihen et äiti istuu peilin edessä, itkee ja harjaa hiuksia ja repii harjasta kauheita tuppoja irti. Edellis iltana menin halaamaan äitiä, enkä edes koskenut päähän, niin mun vaatteet ja hiukset ja kaikki oli täynnä äitin hiukasia. Helvetti sentään. Miten mä muka aion kestää tän kaiken... kyllä kohta oon pakkopaita tavaraa jos oikeesti asiat jatkuu näin ja kaikki menee aina vaan JUST päin vastoin ku on odotettu ja luultu!