IRC-Galleria

22.10. Matkalla Järvenpäästä Pyhärantaan.

Kamalan ihania ja ihan kamalia päiviä.

Maanantai oli taas yksi niitä ihania ennalta suunnittelemattomia päiviä, jonka sain viettää ystävien kanssa tekemättä juurikaan mitään. Oltiin tutustumassa Järvenpään seurakuntaan ja jätin pyöräni kirkolle, sillä mentiin Sallan kanssa kauppaan ja sitten haettiin toisesta kaupasta pari banaanilaatikkoa. Mentiin meille ja kun Bärre tuli kotiin, istuttiin edelleen keittiössä, vaikka oli pitänyt mennä hakemaan pyörää. Sallulah jäi sitten meille koko illaksi, koska myös Kutro ja Vilkku tulivat myöhemmin. Kutrolle ommeltiin vetoketju ja Vilkku toi jo kaappeihin omia astioitaan. Salla lähti mun kanssa uudestaan kauppaan, koska halusin Juha Tapion uuden levyn. Ja sitten juotiin teetä, syötiin herkkuja ja katsottiin vielä yhdessä BigBrother.

Tiistaina maalasimme koulussa. Oli mukavaa, kun sai maalata kuten osasi ja halusi, eikä kukaan sanonut, että jokin asia pitäisi tehdä paremmin. Mietittiin tulevaisuuden toiveita ja pelkoja. Kaikkea en sanonut ääneen, mutta ne maalaukset on nyt yhdessä laatikossa tallessa ja joskus kaivan ne sieltä, ja toivon toiveiden toteutuneen. Koulun jälkeen matkustin Marin kanssa junalla Keravalle. Mentiin meidän tutor-tiimin kanssa yhen tiimiläisen luokse. Tehtiin tortilloja ja istuttiin muutama tunti kotoisasti keittiön pöydän vieressä puhumassa.

Keskiviikkona oli viimeiset Porkan tunnit ennen harkkaa. Siellä oli mukavaa, kuten aina. Koulun jälkeen näin ex-kämppistäni Tiksissä. Kävimme syömässä. Parasta Korsossa asumisessa oli tutustuminen Jaanaan. Illalla käytiin Toven, Miran ja Morian kanssa lenkillä, ehkä viimeistä kertaa tolla porukalla. Ja sitten olin teellä Miralla.

Torstaina oli viimeinen koulupäivä. Oli vaikeeta istua koko päivä luentosalissa. Viimeistä kertaa varmaan takarivin mölyjoukoissa, joissa niin kovin hyvin olen viihtynyt. Kun menen takaisin, istun varmaan hiljaa jossain puolessa välissä luentosalia, teen muistiinpanoja ja kuolen tylsyyteen. Luennon jälkeen menin Kutrolle. Tehtiin omenapiirakkaa nuorten aikuisten iltaan. Minä vatkasin osan aineksista ja sulattelin omenoita, joten oli se meidän yhdessä tekemä. Sieltä pyöräilin kirkolle suunnittelemaan nuorten aikuisten leiriä. Toivottavasti sinne tulee niin paljon ihmisiä, että se toteutuu. Keittelin taas kahvia niin, että tippalukko oli päällä. Hupsista. Jonain päivänä opin. Pyöräilin Euromarketin kautta nuorten aikuisten illasta kotiin. Jumitin taas hetken siinä pihassa juttelemassa. Tällä kertaa emme sentään tukkineet tunniksi jalkakäytävää. En olisi halunnut kuulla toisen toivottavan hyvää joulua, mutta kuulin kuitenkin. Tahtoisin hänen tietävän, kuinka mukavaa on ollut häneen tutustua, vaikken sitä osannutkaan siinä sanoa.

Kotona kuuntelin Juha Tapiota ja olin hiljaa vain. Yritin virkata silmälappua, mutten osannut kai keskittyä tarpeeksi.

***

25.10. Kotona vintissä.

Perjantaiaamuna Salla haki mut seitsemältä. Ellin ja Kutron kautta suunnattiin Helsinkiin. Lähdettiin Tallinnaan. Laivamatka kesti kolme tuntia, sitä en oikeastaan välitä enempää edes ajatella. Tallinnassa oli kylmää, mutta pidän siitä kaupungista. Lähdettiin vanhaan kaupunkiin kiertelemään Toomaksen ja marttojen kanssa. En ollut joka hetki niin läsnä kuin olisin voinut olla, mutta toivon heidän ymmärtävän. Ei se tarkoita, etten olisi viihtynyt. Ajatukset vain karkailivat edelliseen iltaan ja tulevaisuuteen. Päässä pyöri miksi ja miten -kysymyksiä. Käytiin illalla syömässä. Naurettiin oikein kunnolla. Siinä hetkessä minäkin olin juuri siellä ja onnellinen. Rakastan niitä ihmisiä. Palattiin yöllä laivalla kotiin. Nukuin suurimmaksi osaksi, en jaksanut kauaa olla sosiaalinen.

Lauantaina menin kotiin nukkumaan. Herättyäni kävin suihkussa ja söin aamupalaa. Mentiin Bärren kanssa kauppaan. Käveltiin Valtsuun kaksin. Muistan kuinka Suski ihmetteli sitä, että me käydään kaksi kaupassakin. Tulen ikävöimään kaikkein eniten niitä meidän tavallisia arkipäiviä. Sitä että mennään kauppaan, vedetään lakanoita, ripustetaan yhdessä mun pyykkiä, laitetaan ruokaa [sillä meidän keittiöön mahtui juuri sopivasti yksi Bärre ja yksi Tiina laittamaan ruokaa], katsotaan telkkaria ja syödään poppareita, juodaan teetä keittiössä, istutaan ihan hiljaa vaan jomman kumman huoneessa...

Salla tuli meille valmistelemaan BigBrother-pikku-pikku-jouluja ja myöhemmin saapuivat muut martat. Olin tehnyt jauhelihakeittoa koko ison kattilallisen. Söimme kaiken. Sitten aloimme pakata. Hetkessä kaikki tavarani oli pakattu. He ovat ihmeellisiä. Pakotimme Sallan ja Bärren kanssa muut mun huoneeseen ja reilun tunnin leikimme BigBrotheria. Vain heidän kanssaan voi leikkiä. He ovat leikkiystäviäni aina vaan.

Teimme ja söimme joulutorttuja, pipareita, glögiä ja puuroa. Availimme ja joulukalenterin luukkuja ja teimme esityksiä, arvailimme toistemme tekemisiä ja muutenkin leikimme taas. Meidän pikkujoulut. Myöhemmin olisi niin hankalaa saada kaikki koolle.

Kaikki jäivät yöksi. Aamulla heräsin ennen muita pakkaamaan loppuja tavaroita. Elli heräsi muista martoista ekana ja alkoi tehdä aamupalaa. Meillä oli herkkuaamiainen lähes valmiina, kun muut heräilivät. Jugurttia, mandariinia, keitettyjä munia, tuoreita croisantteja, kahvia, mehua, teetä, ruisleipää... Ihan paras aamu oikeesti, kyllä Kutro oli oikeassa.

Sitten tulivat äiti ja isä. Joivat kahvia ja sitten lähdettiin tekemään muuttoa. Kaikki kantoivat tavaroita. Kaikki tavarat mahtuivat mukaan. Paitsi ne, jotka jätin tahallani Kaarnapolulle. Tai unohdin sinne. Bärre on jo tehnyt niistä listan. Hassu Bärre. Joimme muuttokahvit, onneksi pakkasessa oli vielä mun ja B:n tekemiä korvapuusteja.

Istuin auton takapenkille kaikkien tarvaroiden joukkoon, enkä nähnyt kunnolla kaikkia alas heiluttamaan tuleita ihmisiä. Itkin hiljaa takapenkillä alkumatkan. Onneksi takapenkki oli niin täynnä tavaraa, etteivät äiti ja isä nähneet sinne. En kaivannut siihen hetkeen kuin ystäviäni.

***

On pakko mennä nukkumaan. Kerron Pyhärannan-elämästäni lisää joku toinen päivä. Mutta haluaisin sanoa kiitos. Kiitos Elli. Kiitos Vilkku. Kiitos Veera. Kiitos Salla. Kiitos Kutro. Kiitos Bärre.