Tuntuu että pitäis pyytää kaikilta anteeksi sitä millanen on. Sitä millaseksi on kasvanu ja ku nyt sattuu olemaan tämmönen kusipää. Toisaalta kaikki kai ollaan jollain tasolla kusipäitä. Mutta toisaalta kaikilla se ei vaan ole niin näkyvää.
Mitäköhän tästäkin on iloa kirjoitella jotain todella sekavaa taas kerran kaikkien luettavaksi. Vieläpä kun voin oikeastaan jo kuvitella mitä ihmiset ajattelee jos tämän laitan näkyville. Luultavasti jotain "HUOH mitä angstia taas Katri" tai "Lopeta tuo itsesäälissä vellominen ja pidä se turpa kiinni." Veikkaisin. Ihan totuuden mukaisia kommentteja molemmat sikäli, että veikkaan että ovat oikeassa. Toisaalta ei kenenkään tarvitse lukea kirjoituksia siitä mitä minä ajattelen itsestäni, muista tai mistään. Kirjoittamisen pitäisi sentään helpottaa edes hieman tätä todella mielenkiintoisen ahdistuneisuuden sekaista angstisuutta joka on kai omassa iässäni suht luonnollista. Toisaalta tiedä häntä aikuistunko ikinä mihinkään suuntaan. Onneksi se luultavasti ei kuitenkaan koskaan tule suuremmin häiritsemään muita ihmisiä, jos ei oteta lukuun tietysti tekoja jotka kohdistuvat joltain osin tiettyihin ihmisiin. Argh mitä vitun selittelyä. Ei kai pitäisi kirjoittaa tätä. No. Kirjoitettu mikä kirjoitettu. Ehkä joku kommentoi, ehkä ei. Ehkä joskus olen aikuisempi, ehkä en. Tuskin sitä kukaan tietää ja tuskin kukaan pystyy sanomaan varmasti olevansa mistään täysin varma.. Äh.. Sori nyt vaan tämä angstinen teksti. Ei vaan valitettavasti nyt satu olemaan mitään tähdellisempääkään tapaa saada ajatuksiaan ulos, varsinkaan tähän aikaan kun suurin osa porukasta nukkuu.
Jooo.... oliskohan aika mennä kohta nukkumaan. Taitaa olla. Juu... Tiedän - vittu mitä paskaa. Aikuistuminen vaan taitaa olla mulle jotain tosi ylivoimaista ja mahdotonta. Tai sitten tässä vaan on se että olen ihminen, eikä ihmiset ikinä aikuistu oikeasti. Tai jotain. Joo'o. Vittu.