Nyt se sitten tapahtui :P, paluu 2000-luvulle. Hankimme teemun kanssa tietokoneen! Eikä siihen vielä kaikki jännitys jäänyt - tästä päivästä lähtien meillä (toivon mukaan) toimii jopa nettikin!
Eihän siihen voi todeta muuta kuin että elämä on yllätyksiä täynnä :).
Oli muuten aika huippua heräillä tässä yhtenä aamuna...aurinko paisto ja oli oikein mukava kipakka syksyinen sää. Keittelin kotona iiison kupin lattea, joka onnistui aivan täydellisesti (illyn jauhot on aika hyviä), otin kupin ja koiran (puin tietty päälle myös) ja painelin ulos. Kuppi oli niin painava, että sitä täyty kantaa melkein kaksin käsin muttei se menoa haitannut. Kahvi oli höyryävän kuumaa ja antoi kivan säväyksen muuten niin viileälle ilmalle. Marsittiin koiran kanssa puistoon (melkein läikyttämättä), annoin sen tehdä tarpeensa ja istahdin koiran kera puiston penkille ihailemaan syksyn värejä ja nauttimaan aamukahvista. Mukava oli istua siinä ihan rauhassa, ryystää hienostuneesti (melkein pikkurilli pystyssä :P) lattea ja antaa vaan ajatuksen lentää. Aika upeen näköstä kun auringon säteet osuu suoraan keltaisiin ja punaisiin lehtiin.
Ihmisen pitäisi olla onneton, kun sillä ei ole työpaikkaa eikä koulua, mutta minä olen tällä hetkellä oikein onnellinen - onnellisempi kuin silloin kun olin töissä. Silloin tuntu, että tuhlaa elämänsä johonkin sellaiseen mitä ei halua tehdä, nyt taas tuntuu, että on menossa oikeaan suuntaan. En minä tietenkään aio työttömäksi ja kouluttautumattomaksi jäädä, laitoin taas opiskelupaperit menemään ja työnhaku on käynnissä koko ajan - toivottavasti tärppäisi - mutta enää en tee jotain sellaista mitä en halua vain sen takia, että se olisi jotenkin enemmän oikein tehdä työtä, jota "vihaa", kuin olla työttömänä ja yrittää tosiaan löytää sitä oikeaa paikkaansa tässä maailmassa.