IRC-Galleria

Onko edellisestä kirjoituksesta jo melkein viikko? :O Miten minä kuvittelin, että kirjoitin viimeksi pari päivää sitten. Tälläistä se työttömän/toimettoman arki on, aika rupeaa kulumaan ihan järjettömän nopeasti. 3 vuotta lukiossa kesti pitkään. 6kk intissä kesti pitkään. 7 vuotta yliopistossa meni heittämällä. 6kk töissä kesti pitkään. Nyt tammikuun ekat viikot ovat menneet yhtä nopeasti kuin töissä ollessa olisi mennyt pari päivää. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi ei ennätä saada mitään aikaiseksikaan. Ihan yhtä vähän saan mitään tehtyä kuin töissä ollessa, jos pelaamista ei lasketa tekemiseksi. En minä kaipaa takas töihin (paitsi rahan takia), mutta silti pitäisi saada otettua vähän itseään niskasta kiinni, ettei tuhlaa viimeisiä nuoruusvuosiaan koneen ääressä kököttämällä ja jättämällä kaikki haaveensa toteuttamatta, nyt kun olisi aikaakin niitä tehdä.

Jos/kun olen isona miljonääri, aion palkata itselleni jonkun "valvojan", jonka tehtävä on saada elämäni järjestykseen. Joka yö 8 tuntia unta. Ei enempää, eikä vähempää. Aamulla herään joskus klo 8-10 ja lähtemällä lähtisin pois kotoani "aktiivisuuskeskukseen" tekemään asioita, joista tykkään. Tämä valvoja valvoisi kaulimen kanssa, että oikeasti lähden. Aktiivisuuskeskustassa olisin esim. 4 tuntia päivittäin. Siellä kirjoittaisin kirjaa, piirtäisin sarjakuvia, kasaisin laitteita, lukisin ja tekisin kaikkea sitä, mitä haluan tehdä, mutta mille ei muka koskaan ole aikaa tai mikä jää aina kesken, kun innostus loppuu. Iltapäivällä klo 14-16 palaisin sit kotiin tai menisin hengaamaan jonnekin. Valvoja taas vahtisi kaulimen kanssa, että myös päivän sosiaalinen elämä tulisi elettyä. Tällä tavoin ei tarvitsisi tehdä töitä, mutta silti elämällä olisi selvä rytmi, tulisi tehtyä asioita joita haluan tehdä ja joku käskisi minut liikkeelle, kun en itse jaksa. Plussaa olisi, jos tämä valvoja olisi samalla elämänkumppani, mutta toisaalta enemmän auktoriteettiä olisi jollain viiksekkäällä Justiinalla tai stereotypisesti ulkomaalaisella taloudenhoitajalla, joka opettaisi minulle meksikolaisia tapoja ja varastaisi pöytähopeat kiitokseksi työstään.

Toimettomuudesta ja saamattomuudesta tulikin mieleen minun "hauska" tapa merkitä tehtäviä töitä ylös. Alussa pistin ne vain muistiini. Tee tätä ja tee tuota. Sitten kun tuli jotain tärkeitä töitä, niitä ei voinut sulloa päähän muiden töiden sekaan, vaan pistin ne kalenteriini. Pian kalenteri oli täynnä tärkeitä töitä ja sieltä ei enää erottunut tärkeät tärkeät työt, joita varten liimasin kaapin oveen A4:n ja piirtelin ne siihen. Kohta paperi oli täynnä tärkeitä tärkeitä töitä ja tärkeät tärkeät tärkeät työt eivät enää erottuneet. Ostin tussitaulun, johon merkitsin nämä työt. Tussitaulu oli pian täynnä tärkeitä tärkeitä tärkeitä töitä, eikä tärkeät tärkeät tärkeät tärkeät työt erottuneet. Liimasin muistilapun tietokoneen kylkeen ja kirjasin siihen näitä töitä. Nyt tuo lappu on täynnä tekemättömiä hommia ja pitäisi saada merkittyä johonkin tärkeät tärkeät tärkeät tärkeät tärkeät työt. Ajattelin tatuoida ne otsaani. Eli siis ihan sama mihin niitä töitä merkkaa, ei niitä silti tule koskaan tehtyä. Mikä "parasta", vähintään kolmasosa näistä töistä on tyyliin järjestä lehtikaappi, osta raitasukat tai piirrä sarjakuva, joiden tekemiseen menisi tunti. Ääsh, liikaa työtä! Merkitsen ne tähän lappuun ja teen "huomenna".

Siitä olen sentään ylpeä, että usean kuukauden itkemisen ja nyyhkyttelyn jälkeen kokosin kuntoilulaitteen, aikaa meni reilu tunti. En tiedä kokosinko oikein, muttei se liity (deja vu, olen kertonut tämän jo). Tänään pitäisi pumpata pyörän kumeihin ilmaa ja tehdä selvitys työkkärille, miksi olisin muka oikeutettu tukeen. En ole kuitenkaan, mutta pakko silti yrittää. Nämä pitää varmana merkitä johonkin ylös. Tietysti voisin tehdä ne nyt... Äääsh, taidan liimata uuden lapun monitoriini, siinä se on näkyvillä.

Pientä ihqutusta. Simpsoneista tulee kaksi tai oikeastaan kolme ihan jumalattoman ihanaa asiaa mieleen. Jos lähdetään alhaalta kohti parasta, niin numerolla kolme on Lisan räkänauru. Se on jotenkin niin syvimmästä sielusta tulevaa ja ivallista. Numerolla kaksi on Margen nauru, joka muistuttaa aika paljon omaa nauruani. Pidin pitkään tätä Simpsonien parhaana asiana ja se on vain niin järkyttävän positiivista ja ihanaa. Päivästä tulee aina hyvä kun kuulee Margen nauravan, etenkin kun hän usein nauraa niin toivottoman huonoille asioille. Numerolla yksi on Lisan epätoivoisuusitku. Tämä on niin sydäntäsärkevän suloista ja samalla kamalaa. Jos joskus omistan lapsia ja he itkevät noin, en voi olla enää vihainen, jos he ovat jotain pahaa tehneet. Eilisessä vai oliko toissapäiväisessä jaksossa, missä Maggie oli nero, Lisa itki pariinkin kertaan noin. Tässä jaksossa oli myös ehdottomasti yksi itkettävimpiä Lisa-itkuja, kun hän makasi jätti-ihmisen kielellä, kirosi ensin perhettään, tajusi olevansa "Bitter" kohdalla kieltä, siirtyi Sweet-kohtaan ja itku silmässä kertoi miten kaipaa perhettään ja itki. Eipä ollut Lisa ainoa, joka itki silloin. Snif. Enkä halua edes aloittaa Frendien itkettävyydestä puhumista, kun se menisi pelkäksi vollottamiseksi.

Minulla oli joku asia, miksi ylipäätään tulin kirjoittamaan tätä viestiä, mutta unohdin sen tietenkin. Yllätyspyllätys. Noh, ehkä kerron siitä sitten huomenna, jos jaksan. Samalla tulee herkkää kokemusta hammaslääkäristä ja vitutuksensekaista itkukitkua siitä, miten työkkärissä sanoivat kuitenkin, että ei me sulle mitään makseta, mee töihin pummi!