Ihana ekana kuitenkin ihmetytti pizzan keskellä oleva mälli. Okei, älkää teilatko, mä olen Grandiosa-neitsyt, joten en tiennyt sen olevan sulatejuustoa. Ennätin kuitenkin jo ottaa ja muokata tuon kuvan, joten kikatusmielessä tänne sen laitan. Säikähdin vain niin ja mieleen tuli se huumorikuva jostain ulkomaalaisesta pizzeriasta, jonka mainoslehtinen on täynnä tosi hoono somi ja jossain reunassa lukee: "Jokainen pizza sisältää yllätyskastikej". Ihanaa, juuri sitä kaipaankin pizzoihini ;<<<
Paistoin ohjeen mukaan ja kun avasin uunin luukun, palohälytin rupesi kiljumaan. Tulipa vähän kuntoilua, kun panikoin ja yritin etsiä jotain tuolia, jonka avulla yletän kattoon vetämään hälyttimestä patterit pois. Sori naapurit. Ohjeen mukaan pizzan piti olla min 10 minsaa uunissa ja se oli 10 min, olisi pitänyt siis uskoa nenää, kun palaneelta haisi. Ei se onneksi pilalle (?) palanut, yksi reuna muistui ja muuten oli rapsakampi. Voin toki syyttää pizzan tylsästä mausta itseäni. Ehkä Grandioisat ovat oikeasti huippuja, mutta jos niitä edes vähän polttaa, niistä tulee tylsiä. Tai sit ei. Olipa mitäänsanomaton kokemus. Kebabpizza. Ai?! :O En huomannut. Maistui suolakurkulta ja juustolta. Parempaa kuin Rainbow, huonompaa kuin Lidl, 20 kertaa huonompaa kuin mikä tahansa lättypizza. Hyvän (ja halvan!) pakastepizzan etsiminen siis jatkuu. Ristorante lienee seuraava.
Hypätään sit alkuun. Nyt kun tiedostin, että tietokone on ehkä "hieman" ongelma minulle, ajattelin vähän muuttaa toimintatapojani. Aamulla en laittanutkaan konetta päälle ja aamupalan söin ruokapöydän, eikä koneen ääressä. Vau. En muistanutkaan, miten kivaa se oli, etenkin kun oli hesari luettavana ja sai katsella ihmisiä ulkona. Samalla vähän alasti ikkunan edessä joogailin itseni ja jalankulkijoiden iloksi. En mä siis oikeasti mitään joogaa osaa, mutta hengittelin, pistin silmät kiinni, ojentelin raajoja ja annoin auringon porottaa. Se oli ihanaa. Vastahakoisesti sit puin housut jalkaan, mutta heti oli ihan erilainen fiilis. Koska nukuin vielä sopivasti, en liian pitkään, enkä liian lyhyesti, oli olo virkeä. En vieläkään avannut konetta, vaan pelasin pleikkaria. Joku voisi sanoa, että "sama asia", mä en. Pleikkarilla pelaaminen on kivaa pienissä erissä. Jokin siinä vain on, ettei sitä jaksa tuntitolkulla hakata. No okei, joku huippupeli ja savetusmahdollisuuden puute, niin voi max mennä 4-6 tuntia kerralla, mutta yleensä pleikkarisessiot ovat 1-2 tuntia. Juuri sopivasti. Tietokoneella kun voi maksimissaan istua 24 tuntia putkeen ilman unta ja vähällä ruoallakin ja joku 16 tunnin sessio ei ole mitenkään tavaton.
Tästä kaikesta virkistyneenä päätin, että tänään en kiroile. Minulla on paha tapa ihan älyttömästi suuttua ja hermostua asioista, joissa mokaan tai jotka eivät mene tahtoni mukaan. Jos tipuutan mustikkarasiasta puolet vahingossa lavuaariin, viillän käteni lusikankuivaustelineessä oleviin veitsiin tai kone jökkii, niin VITTU SAATANA PERKELE lentää ja stressi sattuu mahaan. Tänään ajattelin olla kiroilematta ja olla suuttumatta. Itseasiassa nuo kaikki kolme tapahtuivat lupauksen jälkeen. Mustikoita katsoin hetken epäuskoisena, sitten rallattelin, että sellaista sattuu ja siivosin ne roskiin. Viiltynyttä sormea vain vähän puhaltelin ja ajattelin, että ehkä exäni oli oikeassa kun sanoi, ettei veitsiä pidä kuivattaa terä ylöspäin lusikankuivaustelineessä. Ääsh. Koneen jökkimisenkin siedin kuin rauhallinen mies. Pari kertaa lipsahti PERKELE päivän aikana, mutta ne tuli ihan vahingossa ja oikeastaan ilman suuttumista. Hups. Parannan taas tapani.
Kävin pitkällä lenkilläkin, joka ei tosin ollut niin kivaa kun olisi voinut olettaa. Oli jotenkin tosi ruma keli, sellaista kello kolmen pilvihämärää. Ei hienoa pakkasta, muttei hienoa lämmintäkään. Jotenkin ankeaa vain. Lisäksi jostain mystisestä syystä iPodin kuulokkeet eivät pysy korvissani, jos on pakkasta. Sisällä pysyy. Ulkona pysyy, jos on plussaa. Ulkona ei pysy, jos on miinusta. Ei vain pysy. Ne pitää tunkemalla tunkea käytävään, jolloin sattuu hirveästi korvaan. Inhaa, enkä tajua miksi. Minulla lienee mutanttikorvat. Onneksi iPodin kuulokkeet tosiaan pysyy lämpimässä, entisen Creativen kuulokkeet eivät pysyneet koskaan, jos yhtään liikkui.
Kävin lenkin yhteydessä tosiaan Tokmannilla. Se on ihana paikka, kun siellä on myös varsin kattava ruokaosastokin ja jotain erikoistuotteita lukuunottamatta sieltä saa aina kaiken mitä tarttee (erikoistuote oli tällä kertaa Turkkilainen jugurtti, jota ei myyty, harmi). Lisäksi sitten kauppa on täynnä kaikkea muuta halpaa krääsää. Halpa krääsä on heikkouteni. Ostan mitä tahansa, jos se on halpaa, KOSKA SE ON HALPAA! Tällä kertaa mukaan tarttui 5 euron paketti jotain Omega-hässäkkää ja 5 euron käsipainot, jotka tosin olivat 1kg per paino, eikä 2kg. Plaah, vittujako mä noilla teen? Ostin myös harjanvarren treenausta varten, joskin janda-rutistukset epäonnistuivat kun huomasin, etten saa enää tehtyä yhtään normaaliakaan istumaannousua. Salitreeni on kyllä voimiani kehittänyt, mutta jotkut lihakset ovat edelleen surkeassa kunnossa. Pitää nyt salitreenin lisäksi kotona voimistella ja voimailla, niin saa tasapuolisemmin lihasvoimaa. Harmi vain, että olen rikkonut jossain selkäni ja liike kuin liike tuntuu kuorittavan yhtä kipeää nikamaa. Äää.
Ainiin, Tokmannista. En tiedä mikä ulkonäössäni oli niin tuttavallista (lenkkarit, ulkoiluhousut, toppatakki, huppari, lippis), mutta minulta pyydettiin apua jopa kahdesti. Normaalisti saldo on 0. Joku ihana aasialainen tyttö (joita täällä on paljon, jeij, koska paikallisessa amk:ssa opiskelevat) kysyi minulta, mikä on punaisten paprikoiden hinta. Tai näin käsitin hänen kysyvän, koska kun kerroin, mikä hintalapuista on minkäkin väriselle paprikalle, hän kiitti. Jeij. Sitten kohta joku vanhempi nainen kysyi, että mitkä levitejuustot ovat alennuksessa. Jahas, mähän sen tiedän. No okei, tiesin, koska siinähän ne luki. Harmillisesti vain nainen päätyi ottamaan Heaven-tuorejuustoa, jota itsekin otin ja se on tarkoitettu jälkiruokiin, eikä leivän päälle. Paskan möitte! Noh, teenpä sit marjarahkajuustopiirakkaa. Om nom nom nom! Ostin myös paketin keksejä, jotka iskin heti pakkaseen. Nyt minulla on jäätyneitä keksejä. PIMSEJÄ, kuten äitini sanoi ja siskoani kiusasi. Otatko PIMSIN? Onpa maukkaita PIMSEJÄ!
Pieni rako rakkaudessa vielä sen suhteen, että Haamutiimi on mennyt vähän pikakelausmoodille. Alussa yhdessä jaksossa oli noin 1.2 tutkimusta, eli yksi kokonaan ja toista vähän aloiteltiin. Minusta tämä oli jännä, mutta hyvä ratkaisu, eli ei oltu erikseen pätkitty yhtä tutkimusta juuri jakson mittaiseksi. Nykyään on, jokaisessa jaksossa kun on tasan 2 tutkimusta. Ei hyvä, koska nyt niistä ei tunnu jäävän käteen mitään jännittävää. Menevät paikalle, kävelevät vähän, tutkivat tulokset ja ei mitään. Ei niissä alkupäänkään jaksoissa mitään löytynyt, mutta kun koko sarjassa minua eniten kiihottaa se kauhuvektori, siis se kun yhtäkkiä ovi läimäytyy kiinni tai on kokoajan ihan kamalan ahdistava tunnelma, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Nyt kun sitä tutkimusta ei näytetä eikä niitä tunteita tuoda esille, niin sarja ei enää jännitä. Plaah. Ihana sarja silti, yksi parhaita mitä nykyään tulee, mutta toivottavasti palaisivat takaisin vanhaan 1.2 - 1.5 tutkimuksen per jakso vauhtiin.