Jatketaan tätä, kun edellinen oli niin hauska kirjoittaa. Yksi päivä jäi valitettavasti välistä.
Töissä taas kerran vessatti ja vessassa leikitti. Huolestuneena huomasin, että vaikka minulla oli "timmimmät byysat" jalassa, ne näyttivät vähän lököttävän pyllystä. Ajatukset pyörivät hetken ja mietin, että minun pitäisi varmaan ostaa sellaiset ylikireät hopeiset trikoohousut (etutoppauksella) toki. Nykyiset kävelymaiharit ei vain noiden kanssa sopisi, vaan hopeatrikoot ja bootsit olisi parempi yhdistelmä. Näiden kanssa voisin myös käyttää ohutta paitaani, jossa on syvä kaula-aukko ja sieltä näkyy rintakarvat. Illalla frendejä katsoessa tajusin, että tämä on se jakso, missä Joey käyttää naisten alushousuja ja innostuu niistä kovin. Aivan! Timmien trikoiden lisäksi voisin kokeilla jotain ihanasta kankaasta olevia naisten alushousuja. En niin stringeistä innostu, mutta ehkä ne olisi pakko, ettei housuista näy alushousurajat läpi. Stringit voisi myös nostaa muodikkasti näkyville trikoiden alta. On se epistä, miten tylsiä vaatteita miehillä on ja jos toteuttaisin tuon hassun haaveeni, saisin varmasti osakseni syrjintää. Plaah. Hopeatrikoostringimiehet vallankumoukseen! Niin paitsi että en minä nyt muiden miesten päällä tollaisia haluaisi nähdä, yyyrf.
Edellinen kimmeltävä aasinsiljaketju lähti töistä, joten palataan takaisin alkupisteeseen ja töihin. Sain ruinattua itselleni tussitaulun huoneeseeni sitä varten, että voisin merkitä siihen tehtäviä töitä. Meillä kyllä on kallis Exchange, ryhmäkäyttökalenterit ja pelit, mutta jotenkin fyysinen töherrystaulu on minulle myös tärkeä, koska tykkään tehdä muistiinpanot töhertäen. Harmi vain, että tuo töherrys ajoi muistiinpanojen ohi ja nyt taulun tilasta noin 60% vie yksi iso töherrys, joka kuvaa viikonloppulomille juoksemista (löytyy myös kuvistani) ja lopusta 40% yli puolet on myös kuvia ja sinne kuvien väliin yritän sitten ahtaa jotain tekstiä, että muista miljoonan euron deadline ja osta maitoa. Unohdan molemmat. Tämän blogiviestin ohena on, jos toimii, yksi pienistä töherryksistäni. Kuva kertoo siitä, kun olin viiden korvilla vielä töissä, alaselkääni jomotti ihan helvetisti ja halusin ikuistaa tämän hetken ennen töistä lähtöä. Huomatkaa hyvinmuodostuneet pakaralihakseni. Näillä pakaroilla ei ole ihme, jos haaveilee trikoista.
Uimahallissa tajusin, että veden alle näkee! Aivan uskomaton ahaaelämys. Ehkä hämärästi selitetty, mutta matalassa altaassa kelluessani tajusin, että voin katsoa muuallekin kuin veden pintaan ja kun hetken antaa silmien tottua, näkee altaan pohjan ja veden, jossa kimmeltää kaikki kattovalojen värit. Tuli aivan "wouuuuu duuuuuuuude" olo ja transsimainen mieli, kun katsoin keltaisen, valkoisen, sinisen ja violetin säikeiden kietoutuvan toisiinsa ja tanssivan veden pohjalla. Vesi vielä toimii suurennuslasina, jolloin pohja näytti oudon isolta ja epätodelliselta. Lopuksi pieraisin.
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa eläissäni vesijuoksua. Alkuvaikeuksien ja vyön noustua kainaloihin opin, että se kannattaa kiinnittää tiukemmin. Juokseminen oli kivaa, joskin hieman epästandardimaista. Tietyllä vyöllä sain itseni hienoiseen takakenoon, jossa poljin vettä kuin pyörää ja liidin vedessä eteenpäin. Kädet olivat rinnalla, joten en niillä huijannut. Aina kun kääntyi altaan pään takaisin, takakeno katosi ja polkemisesta tuli raskasta, syvää ja hidasta. Piti katsoa sivulle, jotta tajusi edes liikkuvansa. Toisella vyöllä en enää samaa takakenoa saanut, se näytti sentään coolilta. Tai ehkä paremminkin typerältä, punanaamainen mies kun näyttää ajavan reteästi polkupyörää veden alla.
Juttelin itselleni ruokaa tehdessä. Kyse ei ollut siitä, että olisin puhunut itse itselleni, vaan käytin eri persoonia. Toinen persoona oli nuori tyttö ja toinen oli vanha mies, joka oli itsetuhoinen ja masentunut. Vanha mies itki ja nuori tyttö ihmetteli, mitä tälle itkevälle miehelle tehdä. Lisäsin ruokaan fetaa. Lopulta tyttö aivan kuin olisi tajunnut miehen tilan, kypsyi hieman ja selitti pelottavalla äänellä, miten hän on aikonut tappaa jonkun. Sohin puukolla samalla ilmaa ja pilkoin sipulin ja lisäsin HP-kastiketta. Ruoka oli hyvää, mutta syödessäni mietin, mistä nämä persoonat yhtäkkiä ilmestyivät. Aamulla vielä sentään völjyssä oli Takahuullos-Pentti ja Täytekakku-Masa, joka uskokaa tai älkää, söi täytekakun! Ei vitja! Vanha kunnon Masa! Ikuinen teppostelija. Poikien kanssa oltiin ihan nauruissamme ja Sipul-Jaska kakki innosta housuunsa.
Tästä tulee liian pitkä, joten näkemiin, palataan huomenna tai maanantaina astialle, kun viikonlopun riennot ovat ohi. Minä ja savolaiset lumtöetä tekevät alipersoonani kiittävät.
