IRC-Galleria

Välillä en ymmärrä elämää. En osaa suunnistaa todellisuuden rakenteissa, harhailen vain elämäntilanteesta ja tapahtumasta toiseen. Valuuko elämä hukkaan jos se on ihan kivaa, muttei ole mitään korkeampaa tarkoitusta? Muuta kuin viihtyminen, arjessa pärjääminen ja pyrkiminen terveisiin elämäntapoihin? Ihan kuin meillä länsimaissa ei olisi enää korkeampia asioita, sellaisia joiden vuoksi taistelisi tai jopa kuolisi? Ehkä näin on hyvä? Riittäisikö hyväntekeväisyys, esim. seuran pitäminen vanhuksille tai kehitysvammaisille?

Elämä on kuin bambuviidakko täynnä tiikereita, joita ei erota raitojen toimiessa täydellisinä suojaväreinä. Jos saa kovan vauhdin päälle, bambut ja raidat vain vilisevät silmissä, sitä vaan juoksee elämän laidalta toiselle, tarkoittaen siis ei vertauskuvallisessa maailmassa täysillä elämistä, uusien ihmisten tapaamista, uusien kokemusten hankkimista ja sitä miten elämä on oikeaa elämää ja saa tästä maailmankaikkeudesta paljonkin irti. Mutta juokseminen väsyttää, ihminen hengästyy ja jää puuskuttamaan paikoilleen. Yhtäkkiä korkeat bambut ahdistavat kaatuessaan silmille, ja ne pirun tiikerit vaanimassa kaikkialla. Pian huomaa olevansa pelokas ja ahdistunut. Juokseminen ei onnistu. Puuskutus loppuu mutta vauhti ei silti enää ole entisensä.

En ole mikään Nieche tai Sartre kun alan filosofoimaan :´(

Ehkä haen jäätelöä Alepasta kun kerran muutin tänne missä kaupat on 23 saakka auki. Vähän ikävä kavereita joiden kanssa istua sohvalla, syödä jäätelöä ja pelailla pleikkaria tai katsella John Woon tai Bruce Leen elokuvia.

Mistä mieleen, yks kiva poika kutsui kyllä katsomaan kanssaan Conan Barbaari -elokuvat ja Red Sonjan putkeen. Miten voisin kieltäytyä!

Mutt nyt sitä jäätelöä! Toivottavasti ihmiset ei katsele kun unirytmi taas kesäloman vuoksi ihan pilalla, ja oon heräilin tuossa äsken vasta. Kesäiselle hielle haisten ja silmäpussit rintojen päällä roikkuen eteenpäin!

Olen viimepäivinä miettinyt mihin piirteisiin ihastun ensimmäisinä pojissa. Nämä eivät välttämättä ole niitä kaikkein syvimpiä rakkauden tunteita tukevia seikkoja, vaan niitä ensivaikutelmaan vaikuttavia asioita jotka saavat pojan näyttämään silmissäni söpöltä.

1. Avoin mieli lienisi ykkösasia joihin ihastun pojissa. Se että voi keskustella aiheesta kuin aiheesta, silleen ett ees esittää kiinnostunutta. Suuri yleissivistys on tärkeää, niin että jutellessa on muutakin sisältöä kuin "joo" tai "No sitähän minäkin!" AVoin mieli tarkoittaisi myös suvaitsevaisuutta. Vituttaa kaikki rasistit ja homofoobikot ja omalla kohdallanikin tyrmistynyt ilme jos mainitsen että menee muutama psyykelääke päivässä kun muuten en kestä maailmaa.

2. Tyyleistä ja ulkoisista olemuksista pitäminen ei tarkoita ulkonäkökeskeisyyttä, vaan mielestäni ihmisen sisäinen maailma heijastuu pukeutumiseen ja ulkoiseen olemukseen. Verkkarit ja risa t-paita kertovat ihmisen suhteesta ulkomaailmaan ja todellisuuteen. Samalla ylikalliit räppilippikset ja farkut kertoo kantajastaan sen verran että pysyttelen kaukana. Nätit hiukset, kaikenlaiset hauskat yksityiskohdat kuten pehmolelut roikkumassa laukussa ja yleinen oma tyyli ovat yksiä ihastumisen ensiairueita.,

3. Videopelimaku on yksi ihmisen hienouden mittareista. Klonoaa pelaava on heti silmissäni poikajonossa edellä COD-pelaajaan nähden. Pelejä kuten Steambot Chronicles pelaavat vain hienot ihmiset.

4. Lukemisharrastus on myös tärkeä mittari. Se kertoo että ihminen on kiinnostunut asioista ja niinkin paljon että ottaa niistä selvää. Kertoo myös halusta hankkia hengen sivistystä ja laajentaa maailmankuvaansa. "Miks luet fyysisiä teoksia kun on netti" on pahin mahdollinen repliikki : (

5. Musamaku on mulle jonkinlainen mittari. Tavallaan mitä monipuolisempi musamaku ihmisellä on, sitä useemmin myös näin yleensä avoimempi maailman ilmiöille. Pelkkää klassista heviä kuunteleva roggaripoizugga ei ainakaan ensivaikutelmaltaan ole kovin houkutteleva.

Tämän listauksen jälkeen onkin hyvä lähteä lauantai-shoppailemaan. Ensin muutamna kuppi vahvaa kahvia kun tuli katseltua animea koko yön. Ehkä vois noi psyykelääkkkeetkin ottaa :D

Tapahtui muutama päivä sitten: Sateesta huolimatta kiipesimme katolle istumaan. Upposin heti hänen silmiinsä. Meikini levisivät pitkin kasvojani, hiukseni kastuivat ja rumentuivat sekunneissa. Keskustelimme kaikista yhteisistä mielenkiinnonkohteistamme, kuten videopeleistä ja joidenkin pelien filosofisista sisällöistä. Hän sulki silmänsä ja huulet menivät suppuun. En tiennyt mitä tehdä. En silleen välitä pojista, en ole mikään lesbo, mutten koe tarvitsevani romantiikkaa eläämääni. Mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja annoin huuliemme koskettaa sekunnin tuhannesosan ajan.

En tiedä oikein mikä minuun meni : D

Jotenkin ahdistaa ajatus ett tollainen pojan penikka jää hillumaan haaveihinsa ja pahimmillaan onanoi tämän suudelman vuoksi. On pojat ihan kivoja silleen, varsinkin kun mielenkiinnon kohteet kohtaavat ja kykenee juttelemaan aiheista jotka tyttöjä harvoin kiinnostavat, mutt jotenkin vaan ootan ett tulis sellainen just natsaava yksilö vastaan, silleen ett tietää heti ensivaikutelmasta että tän kanssa vois jotai tukevampaakin tunnesidettä rakentaa.

Nyt hakemaan lähikaupasta jätskiä ennen kuin menee kiinni.