IRC-Galleria

Juon aamukahvia ja katselen kun aurinko nousee hitaasti. Mulla ei oo tänään kiire töihin eikä kukaan pommita mun puhelinta. Ihanan hiljaista. Edes alakerran riitelevä pariskunta ei voi pilata tätä.

Olit taas mun unessa. Istuin meidän vanhan kotitalon portailla häämekossa ja anelin sua jäämään. Olin loukannut sua, en vain tiedä miten ja se tunne oli kylmäävä. Olin aivan palasina. Ja hetkessä uni vaihtui toiseen. Miksi näen sut siellä vieläkin? Tiedän että olisi jo korkea aika keskittyä siihen mitä mulla on, eikä haikailla menneeseen. Se on totta, aika kultaa muistot. Ahdistaa.

.. Sitä miten voimattomaksi se voikaan tehdä kun ei kelpaa toiselle. Siltä sustakin varmaan tuntui aikanaan. Pyytäisin sulta anteeksi jos kehtaisin puhua sulle. Mutta ehkä sä tiedät jo miten pahoillani olen. It's okay.

Viikonloput on aina niin lämpimiä. Se kun tietää että saa nukkua pitkään tulevana aamuna, tuntuu ihanalle. Varsinkin jos saa olla kainalossa ja herätä suudelmiin ja silityksiin. Nyt otan kupin inkivääriteetä ja laitan villasukat jalkaan.

Ei, mutta se on persikka hedelmäkupissa joten ihan yhtä hyvä. Mieli alkaa olemaan hieman parempi, hiljaa hyvä tulee. Onneksi on suklaata <3

Alsom olit taas mun unessa ja se oli inhottava kidutus uni. Please, stop visiting.

My heart is hurting. Kai se on kuoltava.

Näin susta taas unta. Me halailtiin ja pussailtiin paljon ja se tuntui niin lämpimälle ja ihanalle. Kuiskailit mun korvaan että rakastat mua ja haluat naimisiin mahdollisimman pian. Hetken aikaa leijuin vaaleanpunaisessa kuplassa, turvassa. Ja sitten kello soi.

Kahvi ei maistunut aamulla miltään ja tuntui melko raskaalta saada silmät auki. Pyörit koko ajan ajatuksissa. Siellähän sä oot aina muutenkin. Enemmän tai vähemmän. En usko että pääsen susta koskaan yli tai että lopettaisin tuntemasta näin. Mun on vaan hyväksyttävä se. Teit lähtemättömän vaikutuksen muhun ja se on muovannut musta tälläisen ihmisen, joka nyt olen. Luulen että joskus vanhoilla päivillä istun keinutuolissa ja vieläkin mietin että onhan sulla kaikki hyvin, olethan onnellinen.

Tahdon vaan maata sylissä (sohvalla) ja olla paijattavana. Kaikki kaatuu päälle ja sen lisäksi mun hammas koittaa tappaa mut. Lääkäriin ei saa aikoja kuin vasta tammikuun alussa, paitsi Acutaan jos mikään ei enää auta.

Kai se on välillä vaa annettava itkun tulla ja pakotettava kissa kainaloon.

Onneksi on suklaata ja kynttilöitä.