Niinhän sitä voisi luulla....
Mulla tuli eilen ihan hirvittävä ikävä niitä ihmisiä, joiden kanssa tuli pyörittyä kaks vuotta sitten kesällä ihan hirmusen paljon... Siitä sitten on hyvä lähteä etenemään... :D
Jyrin kanssa just oltiinkin yhteyksissä mesen välityksellä, mutta empä ole tainnut muita oikein nähdä nyt lähiaikoina.
Mutta niin se elämä vaan menee... Totesin just viime yönä, että ensimmäistä kertaa niin sika pitkään aikaan, mä ihan oikeesti elän ja nautin elämästä... Mä en tiedä missä ihme pahvilaatikossa mä nyt olen taas hetken aikaa elänyt... Mutta nyt alkaa taas elämä maistua elämisen arvoselta. :D
Nyt on sellainen olo, että vaikka onkin ikävä vanhoja aikoja, niin en mä päivääkään elämästäni vaihtas mihinkään... Kokemukset ovat kaikki olleet kokemisen arvoisia. Vaikka välillä onkin tehnyt mieli vetää ittensä köyden jatkeeksi, niin nyt on iloinen ja ylpeä siitä, ettei niin ole tullut tehtyä.
Joitain kokemuksia vois kuitenkin karsia ja muuttaa, mutta en mä niitä siltikään vaihtas... :D
Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen mulla on sellanen olo, että elämä on elämisen arvosta ja nyt vois sitten pistää elämän palasiksi ja nauttia nuoruudestaan :D